10.06.2010 - Ihmeellinen päivä - Jeesuksen omalla on aina sellainen!

Aurinkoista

Köpöttelin kotiin, siis tänne Kasarmiin, joksi nimitän uutta kotiani tästä lähtien erotukseksi vanhasta. On tyhmän kuuloista puhua uudesta kodista ja vanhasta kodista, vaikka sitähän ne tietysti ovat allekirjoittaneelle.

Kaupungissamme on paljon puistokatuja, isoja vaahteroita keskellä kaupunkia. En ole nähnyt niitä koskaan! Koko kotikaupunki näyttää ihan erilaiselta nyt, kun itse asun eri paikassa - siis melkein keskustassa. Mietin, mahdanko olla ulkomailla, Turkissa kenties! Aurinko paistoi lämpimästi, ohitin pitseria Alanyan.

Vahvaa johdatuksen makua tänäänkin. Sitä voi kokea silloin, kun Jeesus on itselle todellinen. Kävin päivällä kristillisen kirjakaupan kirpputorilla. Mielessäni oli pyykkikorin hankkiminen. Siellähän se kökötti minun pyykkikorini nurkassa odottamassa hintaa 1,20e. Kiitos Herralle uudesta pyykkikorista, jonka elämä jatkuu minun palveluksessani!

Pari päivää sitten näin lehdestä, että kirkossa on rukousilta torstaina. Olisi ollut samaan aikaan toinenkin tilaisuus, mutta koin, että kirkkoon on mentävä. Eräs ihminen kertoi minulle siellä asian, joka rohkaisi kovasti, sillä se liittyi edelliseen tapaamiseemme ja puhumiimme asioihin. Tietämättämmme saamme kulkea Herran teitä. Hän johdattaa totisesti, kun kuljemme rukoillen.

Valtava onni oli sekin, että tapasin kirkossa ihmisiä, joita en ole kohdannut varmaan kymmeneen vuoteen! Ymmärsin, miten paljon olen heitä ikävöinyt, ja kerroin sen heille. Voin vain ihmetellä Herran hyvyyttä ja johdatusta. Myös rouva kertoi nähneensä minua unissaan!

Kirkosta oli hyvä tepastella uimaan ja kahden kaupan kautta Kasarmille. Kahden kautta sen takia, että ensimmäisessä ei ollut hiivaa, mutta kylläkin banaaneja. Ensimmäiseen kauppaan palautin kolme pulloa, joista kaksi odotti minua kaupan seinän vierellä. Ei ollut pitkä kantomatka! Toisesta hain pelkät hiivat. Leivän teko aamulla.

Tänään nostin Arin tuoliinsa istumaan pitkästä aikaa. Leikkasin hänen tukkansa. Ari näyttää aivan hyväkuntoiselta. Mutta kun hän saa yskänkohtauksen, ulkopuoliset voivat kuvitella, että hän tekee kuolemaa. Mutta sentään hän saa yskittyä limat ulos. Emme hätkähdä vähästä Arin kanssa. Minä ainakaan en jaksa "hätkähtää". Enhän muuta ehtisi tehdäkään.

Arin osastolla on nuoria kesätyöntekijöitä. Pari heistä äimistyi täydellisesti tullessaan Arin huoneeseen. Ari istui tuolissaan selkä oveen päin. Rouva makasi potilaan vuoteessa ristikkoa ratkoen täyttä päätä jalat tyynyllä. Ei sentään Arin päätyynyllä, vaan toisella.

Olen oppinut rentoutumisen tyylin. En muuten selviäisi hajoamatta, ja tiukkaa on tehnyt näinkin. Siperia opettaa, mutta myös ahdigossa oppii huutamaan Jumalaa avuksi. Hän auttaa aina, ei petä koskaan ja tietää kaiken hätämme. Häneen kannattaa nojata koko painolla eikä turvautua omaan ymmärrykseen. Jälkimmäisessä tapauksessa käy köpsästi jossain vaiheessa.

Kasarmin asukkaisiin olen tutustunut hiukkasen. Eilen vaihdoin pari sanaa reippaan mopopojan kanssa. Tänään puolestaan parin pikkupojan kanssa. 5-vuotias vekara oli varsinainen ilopilleri. Kyselin hänen äidiltään, onkohan tämä talomme omakotitalo, kerrostalo vai mikä. Naskali tiesi asian puolestamme: "Tämä talo on kaksintalo. Kun tuossa vieressä on toinen talo, ja tämä on tässä, niin tätä sanotaan kaksintaloksi. Se on tällaisen talon nimi!" Niin että selvisi tuokin probleema!

Huomenna vien Aria ulos, jos Herra suo ja voimat antaa. Huomiseksi on luvattu hienoa säätä, mutta lauantaiksi kovaa sadetta. Isojen tavaroiden muutto on lauantai-iltapäivänä. Nyt on pantava kädet taas ristiin ja pyydettävä, että sade väistyisi ja muutto sujuisi kuivin jaloin ja tavaroin.

Tero lähti autolla kotiin. Enää kaksi yötä entisessä paikassa. On vähän sellainen olo kuin lapsena, kun laskettiin öitä jouluun.

Päivällä oli tarkoitukseni löytää kaupasta "naisellinen suihkuverho". Näköjään olisi pitänyt määritellä asia tarkemmin Jumalalle. Mielessäni oli kukkakuvioinen, punasävyinen suihkuverho, mutta en huomannut pyytää sellaista. Niinpä kaupassa oli vastassa Erittäin Naisellisia verhoja: Marilyn Monreo oli toinen vaihtoehto, toinen vauvanpunainen. Ei oikein iskenyt kumpikaan tyyli, joten on mentävä toiseen kauppaan, jahka ehdin.

Nyt on hypättävä pyörälle, ja huristeltava nukkumaan. Aamulla lastannen auton ja tuon taas kuorman tänne siinä välissä, kun leipätaikina kohoaa. Tai sitten päivä kuluu jotenkin muuten.

Jyrki soitti tänään. Vauva se vaan tykkää oleilla sisätiloissa, eikä ole siis vielä syntynyt. Mutta joka päivä se hetki lähestyy. Ehkäpä mummon muuttopäivänä?

Hyvää yötä, arvoisa lukijani!