22.05.2010 - Uni paras lääke on!

Lämmintä, ei hellettä

Olisi hienoja kuvia, mutta ovat liian suuria laitettavaksi. Sitä paitsi ovat Teron sivustolla, enkä osaa siirtää niitä tänne. Laitan myöhemmin.

Kävin aamu-uinnilla tänään. Itse asiassa heräsin yhdeksältä erääseen uneen, joka oli Jumalan puhetta minulle. Kiitän siitä! Nukuin yhdeksän tuntia, tosin otin neljänneksen nukahtamistablettia. Muuten saan yrittää unta monta tuntia, vaikka olisin ihan poikki!

Olo on ollut ihan toisenlainen kuin eilen, koko päivän, kun olen nukkunut hyvin. Siitä huolimatta minua huimasi aamupäivällä! Olen yrittänyt ottaa päivän kevyesti, jos mahdollista.

Petri oli Teron kanssa tänään ottamassa valokuvia lakkiaisia varten eri paikoissa - meren rannalla, pihalla ja sairaalan pihassa. Hän saa antaa vieraille kuva mukaan juhlissa. Se on minusta hauska tapa.

Kun itsekin olemme käyneet lakkiaisissa, on ollut kätevää valita mieleinen otos juhlijasta paikan päällä. Tältä säästyy lähettämisen vaiva, ja vieraat saavat valita muutamasta kuvasta itselleen mieleisen. Kaikki ovat tyytyväisiä! Liekö tällaista tapaa muualla päin, kuin meidän tuttavapiirissä Vaasassa?

Olin Arin kanssa ulkona vajaat pari tuntia. Pojatkin kävivät pyrähtämässä sairaalan pihassa valokuvia ottamassa, ennen kuin menimme sisään Arin kanssa.

Kun laitoin Arin vuoteeseen, huomasin, että peg ei ole niin kuin pitää. Pyysin hoitajan paikalle. Hän sanoi viikko sitten tarkistaneensa letkun, ja siellä oli nestettä viisi milliä, kuten pitääkin. Nyt ei ollut. Niinpä soitto päivystäjälle ja uusi letku.

Itse häivyin kotiin. En kerta kaikkiaan jaksanut jäädä paikalle. Menin myöhemmin käymään, ja letku oli vaihdettu onnistuneesti ja Ari voi ihan hyvin.

Olen sanonut monesti ja sanon taas, miten kiitollinen olen Jumalalle siitä, että Ari on ollut pitkään ilman antibioottia ja kuumetta. Rukoilen sydämestäni, että tilanne saa jatkua pitkään näin. Mutta haluan luottaa, että joka tapauksessa tilanne on Jumalan hallinnassa.

Vein viimeiset pelakuut uuteen kotiinsa. Olisin varmaan leiponut kakun tänään, mutta onneksi kananmunat olivat loppuneet. Ei tarvinnut ryhtyä puuhaan. Pari leipää tein. Löysä taikina kulhoon jääkaappiin nousemaan. Monen tunnin päästä latasin taikinan pellille kahteen pötkyyn ja paistoin. Helppoa kuin mikä. Mutta sitäkään ei jaksa, jos ei voimia anneta.

Niska on kipeä, samoin hartiat. Olen saanut kylmää, vetoa tai jännitän kaikkea mahdollista niin, että elimistö jumittuu. Nyt joka tapauksessa menen keittämään teetä ja syömään sitä leipää. Hyvää siitä tuli.

"Minä tiedän Lunastajani elävän.
Viimeisenä hän on seisova multien päällä." -Job

Tuo on eräs lempikohtiani Raamatussa.

Hyvää yötä, arvoisa lukijani!