19.05.2010 - Musta aukko täyttyy jutuistani, murr!

Painostava sää jatkuu

Hävitin taas tekstini ja hosuin niin, etten saanut sitä pelastetuksi. Tällä kertaa juttu oli huono, joten jouti mennäkin. Maailma ei menettänyt mitään, mutta harmittaa minua kuitenkin.

Olin Arin kanssa vasta illalla ulkona, ja se oli ihana reissu. Kuuntelin Arin hengitystä, joka oli tasaista ja rauhallista. Melkein liian hyvää ollakseen totta! Nautin joka siemauksella!

Iloni purkautui pelleilynä. Tiedän, millaisille jutuille Ari nauraa, joten annoin palaa. Voi tosin olla, että Ari nauraa, kun näkee minun hohottavan. Niin lapset ainakin kotona tekevät. Eivät voi olla nauramatta, kun näkevät miten herpaantunut äiti on.

Ulkona ei ollut juuri muita lisäksemme, ja sanoin Arille, että hyvä juttu: saimme rauhassa kuiskailla salaisuuksiamme, kun kukaan ei ollut kuulemassa. Sehän on selvää, että Ari ei kuiskaile sen paremmin kuin puhukaan mitään, joten on aivan sama, onko joku kuulolla vai ei. Mutta ironia on tehokasta ja hauskaa, kun se kohdistuu omiin asioihimme.

Jokin aika sitten kaipailin laulun sanoja, joita hyräilin mielessäni. Pertti oli löytänyt sanat Sormusen Jarmon lauluvihosta, ja ne kuuluvat näin:

`Nyt elämä on mulle Kristus vain
ja kuolemaa mä pidän voittonain.
Ei ole sellaista iloa, ei rauhaa lepoa,
kuin mit on vaeltaa tahdossa Jumalan.

'Mun elämäin oli täynnä syntiä
en vielä tiennyt mitään Hänestä.
Kun Hän sanoi: "Seuraa mua", mä aloin vapautua.
Nyt elämä on mulle Kristus vain.

`En vielä tiedä aivan kaikkea,
mutt tästä yhdestä mä olen varmana.
Hänestä, joka pelasti ja kaiken uudisti.
Nyt elämä on mulle Kristus vain.`

Tänään olen potenut päänsärkyä enkä ole saanut mitään aikaan, sillä sain unen vasta neljältä viime yönä. Luulin jo päässeeni unettomuudesta, mutta se oli epärealistista kuvittelua.

Teron juhlien valmistelut alkavat jännittää, muutosta puhumattakaan. Ja lapsenlapsemmekin voi syntyä maailmaan koska hyvänsä, joten en oikein tiedä, mitä eniten hermoilisin. Parasta tehdä sillivoileipä, se tasapainottaa hermostoa. Tai jos ei, niin makoisalta maistuu joka tapauksessa.

Nouwenin masennuksen aikaisesta päiväkirjasta putkahti jälleen koskettava kirjoitus. Noita mietteitä kävin kuukausi sitten läpi, kun odotin ikään kuin lupaa joltakulta uuden asunnon suhteen. Naurettavaa! Ihminen on puoli vuosisataa elänyt, eikä osaa yksin päättää asioistaan!

Nouwen kirjoittaa:

"Lakkaa miellyttämästä"

"Sinun on päästettävä menemään isäsi ja kaikki isähahmosi.
Sinun on lakattava katsomasta itseäsi heidän silmillään
ja pyrkimästä siihen, että he olisivat ylpeitä sinusta.

"Niin kauan kuin voit muistaa, olet ollut miellyttäjä,
olet roikkunut toisissa ihmisissä, odottanut heiltä identiteettiäsi.
Tätä sinun ei tarvitse nähdä vain kielteisessä valossa.
Olet halunnut antaa sydämesi toisille,
ja se on käynytkin sinulta vikkelästi ja helposti.

"Mutta nyt sinua käsketään heittämään kaikki nuo omatekoiset tukipuut
ja luottamaan siihen, että Jumala on sinulle kylliksi.
Sinun on lakattava olemasta miellyttäjä
ja saatava takaisin identiteettisi vapaana itsenäsi."

Nouwen taisi kirjoittaa minusta? Vai kirjoittiko hän kenties sinusta?
Hyvää yötä joka tapauksessa, arvoisa lukijani. Minä menen tekemään sitä sillivoileipää, että olen riskissä kunnossa vastaanottamaan lapsenlastani, koska hänen syntymäpäivänsä koittaakaan!