15.05.2010 - Ulkoilma väsyttää!

Kesäinen päivä, ukkosluonteisen kuumaa välillä, vettä muutama tippa.

Ulkona näyttää oudolle, kun kaikki puut pukkaavat lehteä ja maa työntää versoa. Ihanaa se on! Olen aivan huumaantunut siitepölyjen ja lämmön takia.

Kukonlaulu jäi kuulematta tänä aamuna, paitsi Terolla, joka oli loikannut viideltä ylös ja kiiti poikien kera Helsinkiin treenamaan maajoukkuepeliä varten. Hän on Terhin ja Tatun luona yötä ja tulee huomenna kotiin.

Itse aloin elpyä henkiin lähempänä puolta päivää. En enää aamun kirkasta huomenta voinut laulella. Paremminkin päivä vain ja hetki kerrallansa.

Koska Tero oli poissa jaloista, siivosin keittiöpuolen. Pesin kivilattian, ja levitin vahat lattialle. Mopilla molemmat työvaiheet, nurkkien kanssa niin ja näin. Pikaiseen tyyliin, itselleni sopivasti.

Sain aiheen istua takapihan portaalla syömässä hernekeittoni. Varjossakin oli lämmin, matto takamuksen alla, luonto silmien edessä. Retkeily on mukavaa, vaikka sitten vaan takapihalla.

On ihanaa, jos ei tarvitse joka päivä pähkäillä, mitä syötäisiin. Sen takia keitän silloin, tällöin kunnon satsin jotain keittoa. Nyt meni viimeiset hernesvellit. Huomenna syön muinaisen annoksen jotain spagetin näköistä, jos se on vielä syötävää.

Kurvasin uimassa. Hiekkarannalla lojui porukkaa kuin kesällä. Uimaan uskalsivat vain harvat. Itse en ole uimarantaihminen. Mieluummin kökötän kalliolla, jossa ei ole vieraita ihmisiä hikoilemassa vieressäni. Varsinaista auringonottoa en harrasta. Ei sovi tämän ikäisen ihmisen imagoon. Ryppyjä ja ruttuja alkaa olla omasta takaa.

Ari oli ilokseni edelleen pirteä kuin peipponen ja lähti kanssani ulos. Tällä kertaa otin hänelle vähän vähemmän vaatetta kuin eilen. Kun pääsimme aurinkoon istumaan, Ari tietysti tuolissaan, minä penkillä, alkoi sataa. Sää oli hiostava, ukkosta se tiesi. Sisälle emme tahtoneet, joten menimme katoksen alle. Sinne kerääntyi muitakin.

Sade oli ohimenevä ilmiö. Jäimme kuitenkin katokseen istumaan. Nuori ystävämme Jussari tuli meitä harppuja tervehtimään, mistä tulimme tietysti iloisiksi. Komensin Jussarin kuppilaan jäätelön ostoon, ja sitä nuoleskellessamme vaihdoimme kuulumisia ja rukoilimme, ennen kuin hän lähti ystäviään tapaamaan. Rukous yhdistää enemmän kuin mikään muu!

Olimme kaksi tuntia ulkona, ja Ari oli virkeä koko ajan. En osaa sanoin kuvata, miten iloinen olen silloin, kun Ari voi hyvin!

Cowman kirjoittaa tänään muun muassa:

IHMISET EIVÄT NÄE KIRKASTA VALOA, JOKA ON PILVISSÄ. Job 37:21, engl.
"- - Oi, Jumalan lapsi! Jospa voisit nähdä surujesi ja vaikeuksiesi tuolle puolelle, sen sijaan että katselet niitä alhaalta käsin. Jospa näkisit ne taivaallisista käsin, sieltä, missä istut Kristuksen kanssa! Jospa tietäisit, miten ne heijastavat Kristuksen kasvojen kirkkautta!

"Silloin olisit tyytyväinen niihin syviin varjoihin, jotka ne heittävät elämäsi ylle. Älä unohda, että pilvet ovat aina liikkeessä ja kulkevat taivaalla Jumalan puhdistavan tuulen edellä."

Kasvojani kuumottaa kuten viikko sitten, kun tein kasvojen kuorinnan majoneesilla. Sen jälkeen iho normalisoitui kyllä, mutta nyt se punottaa vaihteeksi auringon takia. Liika auringon saaminen ei ole terveellistä. Mutta kesästä voimme iloita!

Siunausta yöuniisi, arvoisa lukijani!

jk. Sairaalan ovi oli laitettu auki päiväksi. Joku oli laittanut laastarin siihen klipsukkaan sen jälkeen, kun otin teippini pois siitä eilen. En siis kuvittele, että oven klipsussa on vikaa.

jk2. Huomaan olevani varsinainen jankuttaja. Ari oli aikoinaan sellainen. Itse peräännyin väittelyissämme viiden minuutin jälkeen. Mutta Ari jaksoi jankuttaa vaikka aamuun asti, jos asiamme olivat keskeneräisiä. Se oli ärsyttävää silloin, mutta nauttisin, jos hän voisi jankuttaa nyt kanssani! Joudun väittelemään ja sähläämään itsekseni, ja Ari vaan myhäilee minulle.