13.05.2010 - Voittajat vastaan Nöyrät!

Lämmin kesähtävä sää, asiaan kuuluva sadekuuro kesken kevättapahtuman, sitten taas poutaa.

En yrittänytkään eilen ajoissa nukkumaan, vaan valvoin niin kauan kuin silmät pysyivät auki. Luin mielenkiintoista kirjaa, Vihreää veräjää, ja lukunautinto oli täydellisyyttä hipova.

Tänään olin Kiltatalolla meren rannassa Kansanlähetyksen kevätjuhlaa viettämässä. Meno oli rentoa yhdessäoloa, ja aika kului nopeasti. Päivän tekstin luvun ja rukousten lisäksi nautimme musiikista. Filippiiniläiset ystävämme lauloivat moneen otteeseen englanniksi ja suomeksi, kauniisti!

Pontus lauloi ja kertoi elämästään. Mies näyttää vankilakundilta. Itsekin hän sanoi, ettei ole karannut mistään. Hän oli kokenut ihmeen kolme vuotta sitten sairaalassa. Jumala paransi hänet. Mieshoitaja, joka oli häntä hoitanut silloin, oli paikalla ja todisti Pontuksen puheet oikeaksi.

Pontus ei kyennyt kävelemään tuolloin, hermot olivat tuhoutuneet alaruumiista juopottelun ja huumehörhöilyjen takia. Veriarvot osoittivat huonoa, kuolema oli edessä. Kamala kuolemanpelkokin hänellä oli.

Jo ennen tätä Pontus oli tullut uskoon. Sairaalassa eri seurakuntien uskovat olivat käyneet rukoilemassa hänen puolestaan. Eräänä iltana Jeesus ilmestyi hänelle. Jeesus sanoi, että kerro hänestä lapsille, nuorille, kaikille. Varoita huonosta elämästä ja kehota uskomaan Jeesukseen. Jotain sen tapaista muistelen hänen sanoneen.

Kuolemanpelko katosi, uusi elämä alkoi. Pontus oli surrut sairaalassa sitä, ettei muistanut, koska on kertonut vaimolleen ja neljälle lapselleen rakastavansa näitä. Mutta tilanne muuttui, nytkin mukana oli kaksi lapsista, nuoria jo.

Pontus oli iloinen ja valoisa kaveri, lauloi ruotsiksi ja englanniksi tekemiään lauluja. Hän kulkee kouluissa ja seurakunnissa todistamassa Jeesuksesta. Rauha loistaa hänestä, mutta tatuoinnit kertovat, että elämässä on ollut muutakin kuin seesteisyyttä.

Myös Antti lauloi pari komeaa laulua vaimonsa Virpin säestyksellä. Lisäksi oli kahvinjuontia, makkaransyöntiä ja olympialaiset.

Olympiakisa oli hauska ja osallistuin siihen itsekin. Toinen joukkue otti röyhkeästi nimekseen Voittajat, mutta emme tahtoneet alistua Häviäjiksi. Niinpä olimme Nöyrien joukkue.

Saappaanheitto oli erityisen hauskaa. Pari kertaa saapas lensi koivuun tai lipputankoon, kahdesti toisen joukkueen yli suoraan sivulle. Naurua piisasi, yhteishenki ei pettänyt.

Sitä kuitenkin vieläkin ihmettelen, miten Voittajien joukkue sai väännettyä tiskirätistään yhteensä 8,5 desiä vettä, kun me saimme vain 6 desiä? Aika varmasti heistä joku kävi pari kertaa vesiämpärillä, muuten se ei ole mahdollista. Mutta nöyrästi otimme vastaan tappiomme, ja toivomme sen kehittävän luonnettamme suotuisasti. Ensi vuonna uusi koitos, ja sitten nähdään, kenen tiskirätistä löytyy enemmän vääntöä.

Ulkoilutilaisuuden jälkeen menimme vielä hiljentymään ehtoolliselle läheiseen seurakunnan kappeliin. Meitä oli iso joukko.

Arin luona olin jonkin aikaa ehtoollisen jälkeen. Hän korisi ja limaili, eikä imuletkun heiluttelu lopettanut korinaa ja kuplutusta. En jaksanut kovin kauan kuunnella sitä, vaikka parempi röhiseminen kuin hengettömyys, jos ne ovat vaihtoehtoja.

Ulkona on nyt illalla vielä 21 astetta lämmintä. Lämpimämpää kuin meillä sisällä! Viherrys lisääntyy salaisesti ja yhtäkkiä on taas kesä. Siunattuja nämä Suomen vuodenajat, näitä en vaihtaisi mihinkään. Kiitos Jumalalle tällaisesta kotimaasta.

Minulla on huomenna tärkeä tapaaminen ja myös ystävä tulee Suomen toiselta laidalta käymään matkallaan hautajaisiin. Voi hyvin, arvoisa lukijani, ja nuku siunatusti.