07.05.2010 - Mökillä oli kuulasta eilisaamuna!

Tänään edelleen kylmää.

Tero on ollut tänä keväänä orvokin ostaja perheessämme. Hänhän toimii kukka-alalla kesätyössä, ja mikäs sen mukavampaa! On kylmä kevät, mitään muuta ei voi vielä ajatellakaan laittavansa ulos palelemaan kuin orvokkeja. Ne kestävät kylmää.

Ihmettelen sitä nautintoa, mikä tulee nurkkien nuohoamisesta. Lähtien maustekaapista siivouskomeroon asti olen jyllännyt paikkoja. Ruokakaapin sisältöäkin yritän supistaa. Eipä ole niin paljon kannettavaa uuteen kotiin.

En tahdo tajuta, miten paljon vähemmän ruokaa kuluu, kun asumme Teron kanssa kahden. Onhan niin jatkunut jo pari vuotta piakkoin, mutta edelleen valmistan liian isoja annoksia. Eikä loppua näy, sillä isäni sanoo, että äitikin tekee niin, yhä vain!

Tänään aion urakoida kotikaljan loppuun. Simaakin näyttää olevan jäljellä. Välillä sanon Terolle, että koska hän on hoikempi, hoitakoon velvollisuutensa ruuan suhteen.

Monia asioita teen "viimeistä kertaa":
- orvokin istutin viimeistä kertaa, ainakin tässä kodissa
- pihan haravointi on viimeisen kerran edessä
- lattiat pitäisi vahata viimeisen kerran jossain vaiheessa
- takkapuita poltetaan, sekin työ loppuu piakkoin

Minusta on hyvä tiedostaa, mikä aika elämässäni on menossa. Lapsiperhevaihe loppuu, omakotitalovaihe päättyy. Mietiskelen tämän tyyppisiä asioita päivittäin ja sanon hyvästejä joillekin asioille.

Ellei luovu jostain, ei voi saada tilalle uutta, sitä mieltä olen. Kukaan ei saa kaikkea, mutta jokaiselle on jotain tarjolla.

Hirvittelen kasvavan nuorison kykyä ottaa vastuunsa uudesta sukupolvesta. Varmasti jokainen ikääntyvä sukupolvi on tehnyt niin. Nyt on nousemassa ja noussut armaassa Suomen maassamme kuitenkin sukupolvi, joka ei ole elänyt kristillisen arvomaailman keskellä.

Kasvattajamme vanhemmista ammattikasvattajiin asti ovat enenevästi luopumassa ja luopuneet jo oikean ja väärän opettamisesta, saati Jumalan käskyistä ja uskosta Jumalaan. Isä, äiti ja lapset -malli harvinaistuu. Kun kalliopohja puuttuu isältä ja äidiltä, myös koti on helposti heppoisella pohjalla. Ei ole muuta kalliota kuin Kristus, ei ole muuta kestävää pohjaa kuin turva Jumalassa.

Meidän on katsottava hengellisin silmin ympäristössämme tapahtuvia asioita. Uusia teitä rakennetaan, vaikka entiset jäävät rempalleen. Niitä ei ole vara korjata, mutta lisää pitää saada. Rautatieverkosto rappeutuu, junien on hidastettava vauhtiaan, ettei tule onnettomuuksia.

Ei ole laskettu kustannuksia. Kansamme elää "kuin viimeistä päivää". Kustannukset ovat unohtuneet kansamme päättäjiltä ja kansalaisilta!
Chambers sanoo:

SILLÄ JOS JOKU TEISTÄ TAHTOO RAKENTAA TORNIN, EIKÖ HÄN ENSIN ISTU LASKEMAAN KUSTANNUKSIA, NÄHDÄKSEEN ONKO HÄNELLÄ VAROJA RAKENTAA SE VALMIIKSI. Lk 14:28

"Herramme ei viittaa niihin kustannuksiin, joita meidän tulee laskea, vaan niihin kustannuksiin, jotka Hän on laskenut. Kustannukset olivat nuo
- 30 v Nasaretissa
- 3 v julkisuudessa, häväistyksessä, vihanalaisuudessa
- tuo mittaamattoman syvä kuolonkamppailu Getsemanessa
- loppurynnäkkö Golgatalla

"Jeesus Kristus on laskenut kustannukset.
- - ne miehet ja naiset, joita Hän tulee käyttämään mahtavassa rakennushankeessaan, ovat sellaisia, joissa Hän itse on tehnyt kaiken.

"`Jos joku tulee minun tyköni, eikä vihaa - - hän ei voi olla minun opetuslapseni.` Herramme viittaa siihen, että nämä ovat sellaisia, jotka rakastavat Häntä henkilökohtaisesti, intohimoisesti ja palvovasti, yli kaikkien läheisimpienkin suhteiden, mitä löytyy tämän maan päältä. Ehdot ovat ankarat, mutta ne ovat ihanat.

"Kaikkea, mitä me rakennamme, tulee Jumala tarkastamaan. Paljastaakohan Jumala tutkivassa tulessaan sellaisen tosiasian, että me olemme rakentaneet Jeesus-perustukselle jonkin oman yrityksemme?

"Me elämme - - aikaa, jolloin me koetamme tehdä työtä Jumalan hyväksi, ja tässä piilee paula. Syvällisesti sanoen: me emme voi koskaan työskennellä Jumalan hyväksi.

"Jeesus ottaa meidän mukaansa:
- HÄNEN suurhankkeisiinsa
- HÄNEN rakennussuunnitelmiinsa
- kokonaan Hänen vallanalaisuuteensa, eikä yhdelläkään sielulla ole mitään oikeutta esittää, mihin hänet on sijoitettava." -Parhaani Hänelle

Meidän rautatie-, maantie- ja nettiverkostommekin osoittautuvat sortuviksi. Ei ole olemassa muuta perustusta, kuin mikä on pantu, ja se on Jeesus Kristus. Kaikki muu sortuu. Jos avaamme hengelliset silmämme, näemme sen tapahtuvan kaiken aikaa. Kun pohja puuttuu, ei rakennelmista voi tulla kestäviä.

Hengellisen näkökyvyn voi saada jokainen, joka tulee avuttomana Jeesuksen Kristuksen eteen ja sanoo: "En pärjää itse. Auta minua, hyvä Jumala. Anna minun syntini anteeksi Poikasi Jeesuksen tähden."

Jos joku rukoilee vilpittömästi Jumalaa Jeesuksen nimessä, Pyhä Henki tulee ja täyttää ihmisen sisimmän ja ihmisen henki todistaa yhdessä Jumalan Pyhän Hengen kanssa: minä olen Jumalan lapsi, syntini ovat anteeksi annetut Jeesuksen tähden.

Näin ihminen uudestisyntyy ja hänen aistinsakin tulevat kuin uusiksi. Omakin kokemukseni on, kuinka näin kuin ensi kertaa ihanan luonnon, kukat ja kauneuden ympärilläni. Sydämeen syttyi rakkaus toisia ihmisiä kohtaan. Näin tapahtuu, koska "Hän on ensin rakastanut meitä".

Uudestisyntyminen on kokonaan Jumalan teko. Sitä Suomen kansa tarvitsee enemmän kuin mitään muuta.

Kuten kuiva maa kaipaa sadetta, ihmisen sisin kaipaa yhteyttä Jumalaansa, Luojaansa. Ihmisen yritykset etsiä yhteyttä toisiin ihmisiin eri tavoin juontavat kaikki juurensa siitä, että Jumala etsii ja kaipaa sinua ja minua yhteyteensä.

Katekismus eli kristinoppi opettaa:
"Jumala on luonut ihmisen elämään hänen yhteydessään. Sen tähden ihmissydän saa rauhan vain Jumalassa.
Jumalan ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen tunteminen ja Jumalan lapseksi pääseminen on elämämme kallein asia."

"Tietäkää, että Herra on Jumala. Hän on meidät tehnyt, ja hänen me olemme." Ps 100:3
"Mitä se hyödyttää ihmistä, vaikka hän voittaisi omaksensa koko maailman, mutta saisi sielullensa vahingon?" Mt 16:26

Olimme Arin kanssa vähän aikaa ulkona, sairaalan seinän vieressä tänään. Aurinko paistoi, mutta tuuli kylmästi, joten emme voineet olla kauan. Kävimme kuppilassa, join pullakahvit, vilkaisin päivän lehden, ja palasimme Arin huoneeseen.

Menen nautiskelemaan viimeistä Aejmelaeuksen kirjaa. Jostain syystä pidän hänen sukukirjoistaan kovasti. Lisäksi Nouwenin kirjat odottavat.

Veljeni tapaa käydä vanhempieni luona lähes joka aamu. Hän kertoi, että mandoliinin sävelet kiirivät vastaan, kun hän tänä aamuna meni käymään. Se oli ilo kuulla. Musikaalisuus on eräs Jumalan hyvistä lahjoista.

Tuulista ja aurinkoista perjantai-illan jatkoa, arvoisa lukijani. Tosin Helsingissä kuulemma sataa, viestitti tytär.

jk. Luin äidin luona niksikirjaa, jossa neuvottiin pyyhkimään majoneesilla kukan lehdet. Oikopäätä rynnistin majoneesiostoksille, enkä kelpuuttanut vähärasvaista tällä kertaa. Kyllähän kliivian lehdet nyt kiiltävät.

Aika näyttää, miten sopivat yhteen majoneesi ja naamatauluni! Toinen niksi oli tehdä näet kasvonaamio samasta mössöstä.

Jos sitä riittää vielä tuon jälkeen, levitän sitä hiuksiin ennen pesua, ja sitten kiiltävät hiukset kilpaa kliivian kanssa!