04.05.2010 - Suurin ilo on vaeltaa tahdossa Jumalan!

Villahousukeli jatkuu

Löysin Nouwenin kirjasta ajatuksen, joka on kaikua minunkin sisimmästäni. Olen etsinyt noita sanoja, ja nyt ne annettiin minulle hänen tekstinsä kautta:

"Jean Vanier, kanadalainen, joka on perustanut maailmanlaajan kehitysvammaisyhteisöjen verkoston, on huomauttanut useasti, että Jeesus ei sanonut "Autuaita ne, jotka huolehtivat köyhistä", vaan "Autuaita ovat köyhät". - - se tarjoaa avaimen Jumalan valtakuntaan.

"... jollen tajua, että Jumalan siunaus tulee minulle niiltä, joita tahdon palvella, apuni jää lyhytaikaiseksi ja palan pian loppuun.

"Kuinka on mahdollista aina vain huolehtia ja huolehtia köyhistä, kun he käyvät aina vain köyhemmiksi? Kuinka on mahdollista aina vain hoitaa ja hoitaa sairaita, vaikka he eivät parane? - - Vastaus on se, että heillä kaikilla on minua varten siunaus, siunaus, joka minun on tarpeen ottaa vastaan.

"Palveleminen on ennen kaikkea siunauksen saamista niiltä, joita palvelemme. Mitä tämä siunaus on? Se on välähdys Jumalan kasvoista. Taivas on juuri Jumalan näkemistä! Voimme nähdä Jumalan Jeesuksen kasvoista, ja voimme nähdä Jeesuksen kasvot kaikissa niissä, jotka tarvitsevat meidän huolenpitoamme.

"- - `He näyttävät minulle Jeesuksen ja antavat elämää.` Juuri tässä on kristillisen palvelun suuri salaisuus. Ne, jotka palvelevat Jeesusta köyhissä, tulevat niiden ravitsemiksi, joita he palvelevat. `Hän vyöttäytyy, kutsuu heidät pöytäänsä ja jää itse palvelemaan heitä` Lk 12:27. s.90s. -Tässä ja nyt, pyhän kosketus arjessa. H.Nouwen.

Ja vielä toinen lainaus samasta kirjasta:
"Ilo on myötäkärsimisen salainen lahja. Unohdamme sen jatkuvasti ja hairahdumme etsimään iloa muualta. Mutta joka kerta kun palaamme sinne missä on tuskaa, saamme uuden kosketuksen siihen iloon, joka ei ole tästä maailmasta." s.114

Käyn läpi näinä kuukausina monenlaista riisumista ja luopumista. Niinpä koen profeetallisena puheena Nouwenin sanat ystävälleen, jonka oli vaikea antaa poikansa kulkea omaa tietään:

"Mitä ikinä pojallesi tapahtuu, et saa antaa hänen viedä yöuntasi, ruokahaluasi ja kaikkea iloasi. Sinun on otettava todella omiksesi ne lahjat, joita sinulla on ihmisenä, ja enemmän kuin koskaan elettävä elämää, joka on kokonaan sinun." s.134

Nuo sanat vapauttavat minua ojentautumaan ja elämään itsellisenä naisena, joka on kasvattanut lapsensa ja siirtyy uuteen elämänvaiheeseen. Irrotautuminen ei ole helppoa, vaikka sitä tekisi tietoisesti. Varsinkin monet äidit roikkuvat lapsissaan sen sijaan, että eläisivät noiden sanojen mukaan. Aviomiehen tehtävä on irrottaa vaimo lapsistaan, sanottiin avioliittoleirillä.

Kaikki me jossain kohden kuitenkin hairahdumme, sanoo Sana, ja se on tosiasia minunkin kohdallani. Tiedän takertuvani joihinkin juttuihin, enkä usko, että kukaan on täysin vapaa. Kerran taivaassa sitten!

Sydämeni on laulanut tänään laulua, jonka sanoista muistan vain seuraavat:

"Ei ole suurempaa iloa
kuin on vaeltaa tahdossa Jumalan."
Pyhä Henki riemuitsee sisimmässäni! (Kuka tietää laulun MUUT sanat?)

Olin kokoamassa Fyrry-lehteä tänä iltana naisjoukon kera. Jahka lehti ilmestyy, laitan siinä olevat pari juttuani sivujeni Kirjoituksia -osaan.

Ari veti unia, kun menin hänen luokseen, ja ilahtui kovasti, kun heräsi, ja näki tutun naamataulun edessään! Rukoilimme ja kuuntelimme kirjaa. Soitin Jyrkille, ja Arikin kuuli heidän kuulumisiaan, kun laitoin kaiuttimen päälle kännykässä.

Teron kaveri haki jotain punttikamaa äskettäin. Pari säkkiä odottaa roskiksen vieressä jäteautoa. Olen iloisella, odottavalla mielellä. En roskisauton tulon suhteen, se tulee varmasti huomenna ja toivon mukaan ottaa molemmat säkit mukaansa, vaan ylipäänsä elämän suhteen.

Tänä aamuna teki mieleni itkeä harmista, mutta en viitsinyt. Tilannekomiikkaa parhaimmillaan, harmi ettei ollut katselijoita.

Olin järjestänyt hartauskirjani hartaaseen järjestykseen pöydälle, oli kynää ja vihkoa esillä. Vesimuki oli pöydällä, sillä suu kuivaa tietysti aamutuimaan, kun ahkerasti (muka) hartailee. Kaiken kruunuksi sytytin kynttilän ja kumarruin pöydän yli sitä tehdessäni.

Samalla kaadoin täyden vesimukin syliini. Olin jopa pukeutunut valmiiksi, vaikka monesti olen vielä pyjamassa tuossa vaiheessa.

Kaikki vaatteet menivät vaihtoon. Hartailu siirtyi myöhempään ajankohtaan. Nyt voin jo nauraa vapautuneesti, mutta aamusella ei paljon naurattanut. Mojovampaa olisi tietysti ollut, jos mukissa olisi ollut kahvia.

Nouwen kirjoittaa, että kun luemme kirjaa tai lehteä, tai miksei yhtä hyvin kuuntelemme jotain puhetta, on syytä miettiä, mitä tämä tarkoittaa hengellisesi ajatellen. Sain tänään käytännön esimerkin asiasta.

Se liittyy viime päivien pohdintaani, mahtaako minusta enää tulla työihmistä ollenkaan. Olen uupunut ja loppuunpalanut, voimat eivät riitä kuin vähäksi ajaksi. Jaksanko ikinä tehdä mitään kunnollista?

Puhuin ystäväni kanssa puhelimessa. Hän sanoi aikoneensa leikata tukkansa lyhyeksi. Silloin hänen mieleensä tuli jatkuvasti, että lue Saarnaajan kirjaa. Kun hän luki, siellä sanottiin, että pidä se, mitä lupaat Herralle tai jotain vastaavaa.

Ystäväni oli pitkään sairaana vuosia sitten ja hänen tukkansa oheni. Hän ei kyennyt pitkään aikaan työhön. Silloin hän lupasi Herralle, että jos hänen tukkansa on joskus taas vahva, hän kasvattaa poninhännän. Ihmeellisesti ystäväni tervehtyi. Hän lähti opiskelemaan ja nykyisin hänen tukkansa on samanlainen kuten nuorempana!

Saarnaajan tekstin kautta ystäväni muisti lupauksensa Herralle, ja totesi, että Herra on tarkka lupaustemme suhteen, eikä ystäväni voi leikata hiuksiaan lyhyiksi.

Minulle Jumala puhui myös, mutta omaan tilanteeseeni. Herra uudistaa minun voimani, kun on sen aika. Nyt on aika odottaa. Mutta "vielä on iltaa jäljellä", kuten sain profetian sanat vuosi sitten kesällä.

Tällaisin miettein toivotan hyvää yötä sinulle, arvoisa lukijani!