03.05.2010 - Kevättä! Onnea Outille ja ystävälleni, joka viettää syntymäpäivää tänään!

Aurinkoa mutta tuuli hyytää

Tänään kävin hierojalla jännittyneitä lihaksiani - vai pelkkää läskiäkö lienevät - hierottamassa. Hengitys meinasi loppua, kun kävi niin kipeää.

Tero lähti tyytyväisenä työhön aamusella. Oli ollut kiirepäivä kukkatarhalla tuossa kilometrin päässä, missä hän käy työssä niin kauan, kuin kukkamyyntiä riittää. Hän palasi sieltä iltamassa, kiiti treeneihin ja juuri äsken 3K:hon eli nuorten iltaan. Vauhtia ja voimia riittää nuorella, ja olen kiitollinen siitä Jumalalle.

Itse syöksähdin ystävää onnittelemaan. Tästä lähtien otan syntymäpäivät vakavasti. Nimittäin Henri Nouwen kirjottaa kirjoissaan, miten merkittävinä nimenomaan syntymäpäiviä pidetään Arkki-yhteisöissä, eli kehitysvammaisten kodeissa, jollaisessa hänkin asui.

Kukaan tuskin saa liikaa suosionosoituksia aikuisena siitä, miten tärkeä ja rakas hän on. Voisimme kertoa toisillemme edes syntymäpäivänä, että olemme iloisia, että kyseinen henkilö ylipäänsä on olemassa ja elää keskuudessamme. Minusta tämä asia on oikeasti tärkeä! Liian moni kokee olevansa turhake, vanhenemista pidetään pelkästään ikävänä ja pahana asiana.

Joissakin kulttuureissa vanhukset ovat erityisen arvostettuja, koska heillä on elämänkokemusta ja tietoa, mitä nuorilla ei voi vielä olla. Meidänkin yhteiskunnassamme olisi syytä muuttaa käsityksiämme monessa asiassa.

Aamulla pari Raamatun paikkaa nousi eteeni sanasta. Toinen on Luukkaan 18. luvusta, jossa Jeesus opettaa rukoilemaan. Hän kehottaa ensimmäisessä jakeessa meitä kestävyyteen ja sitkeyteen: Rukoile, älä koskaan lannistu!

Nehemian kirjassa sanotaan Jumalasta:
"Sinä täytit lupauksesi,
sillä sinä olet vanhurskas." Neh 9:8
Nuo sanat siunaavat minua, sillä ne kertovat jotain syvällistä Jumalamme olemuksesta. Jumala on totta, oikeassa, oikeamielinen, uskollinen ja häneen voi aina luottaa.

Petri kävi myös tänään ja otimme kohteeksemme Tempaus Kellarin. Romut lensivät säkkiin, tavarat laatikoihin, ilma pölisi kuin jauholaarissa. Työ eteni, mutta vielä on paljon tekemistä.

Ari oli väsynyt, kun kävin. Hän melkein nukkui vaan. Toivon, ettei kuume ole nousemassa. Uuvuttaa ajatuskin, mutta päivä vain ja hetki kerrallaan.

Saan silloin, tällöin postia MS -tautia sairastavien ihmisten perheiltä. Kun on kaikkein vaikeinta, silloin pitää vain huutaa Jumalan puoleen ja luottaa, että apu tulee ajallaan. "Nyt et tätä ymmärrä, mutta myöhemmin käsität." Jeesus, suuri esirukoilimme, rukoilee puolestamme ja antaa avun. Meidän tehtävämme on luottaa häneen ja tehdä sen, mitä voimme.

Yhteinen rukous puolison kanssa on ensiarvoisen tärkeää kaikissa avioliitoissa, mutta eritoten, kun yhteisenä vihollisena on vaikkapa MS -tauti. Sellaisena me Arin kanssa koimme sen aiempina vuosina. Nyt emme koe sitä vihollisena, vaan Jumalan työvälineenä, jonka kautta hän muovaa meistä astiaa käyttöönsä ja taivasta varten. En ole asiaa nyt Arilta tiedustellut, mutta näkemyksemme lienee samansuuntainen.

Luovuta elämäsi joka päivä Jumalan käsiin! Itse en tiedä parempaa neuvoa mihinkään asiaan. Kuitenkin olen itsekin vasta matkalla, keskeneräinen, pelokaskin, uupuvainen, epäonnistunut ja heikko. Mutta minun Jumalani on kaikkea sitä, mitä minä en ole: Väkevä, Iankaikkinen ja Kaikkivaltias.

Ja hän on luvannut olla heikoissa väkevä! Ei siis mitään hätää.

Kun pääsiäisnäytelmän pelokas opetuslapsi kyyristeli Jeesuksen selän takana, ja pelkäsi yhä uusi uhkia, sitä mitä voi vielä tapahtua. Jeesus lohdutti häntä toistamiseen: "Niin, mutta ei mitään pahaa."

Se lohduttakoon sinuakin, hyvä lukijani, jos pelkäät, mistä seuraava isku/hyökkäys/vaara/uhka käy päällesi. MINÄ OLEN, joka on Jumalan nimi, on sinun kanssasi!