01.05.2010 - Vappusimaa ja Jeesus-marssi!

Kylmää on, sateleekin välillä, mutta marssin aikana poutaa

Viime vuonna otin samasta kohdasta kuvan Jeesus-marssilla. Suomen liput ovat niin uljaita! Yllättäen ruohokin jo vihertää, vaikka en sitä huomannut paikan päällä. Oli riemullista laulaa ja siunata kaupunkiamme. Paljon ihmisiä, tuttujakin, oli kadun varsilla seuraamassa.

Arin osaston hoitaja oli sitä mieltä, ettei Arin kannata lähteä huomenna kirkkoon, kun hänellä oli kuumetta vasta muutama päivä sitten. Viisasta tietysti, mutta pettymys Arille, joka olisi halunnut lähteä. Itse olen lähinnä turta kaikelle, mikä liittyy sairastamiseen.

Lueskelin tänään loppuun Helen Rosevearen kirjan. Loppupuolella kirjaa esiin pulpahti tekstiä, joka puhutteli minua.

H.R. kertoo Mooseksesta, jolle Jumala antoi näyn ja lupauksen, että israelilaiset pääsevät luvattuun maahan, "joka vuotaa maitoa ja mettä".

"Alussa saatu NÄKY antoi Moosekselle varmuuden, että päämäärä oli saavutettavissa, olipa maan `haltuun ottaminen` kuinka pitkä ja vaivalloinen tapahtuma tahansa." s. 164.

H.R. kertoo omasta näystään v. 1966: oppilaitoksesta, jossa koulutettaisiin kansallisia terveydenhoitoalan ihmisiä Zairessa. Maa oli raunioina kansalaissodan jälkeen. Kun näky vahvistui Helenin sydämessä, hän pani toimeksi.

"Minusta tuntui, että seisoin pyhällä maaperällä, aivan niin kuin Mooses silloin, kun hän näki palavan pensaan, ja minua tyrmistytti se valtava tehtävä, jonka Jumala oli uskonut tehtäväkseni. Mutta olin ehdottoman varma, että olin kuullut Jumalan äänen ja että tämä oli hänen suunnitelmansa eikä minun, ja että hän siksi veisi sen päätökseen." s.166

"Jumala ei ollut kertonut minulle, millaisia vaikeuksia tiellemme kohoaisi seuraavan kahdeksan vuoden aikana. - -"

"Jumala ei varoittanut minua - - Jumala ei paljastanut minulle - - , eikä hän kertonut, että oma terveyteni murtuisi paineen alla ennen kuin työ olisi saatu valmiiksi."

"Se, joka käy tuolla paikalla nykyään, näkee koulun asuntoloineen ja luokkahuoneineen, ruokasalin ja 78. opiskelijalle tarkoitetut tilat. Hän näkee luettelon - - valmistuneista."

"Päämäärä on saavutettu." s. 168

"Jumala, joka antoi meille näyn, antoi meille myös voiman sen toteuttamiseen sitkeällä uurastuksella, järkähtämättömällä kuuliaisuudella ja kaikkensa antavalla palvelulla. Työ ei ollut aina miellyttävää. Monet kyyneleet vuodatettiin. Emme nähneet aina tietä selvästi edessämme. Oli epäilyn ja suuren epävarmuuden aikoja. - - Jumalan pettämätön hyvyys hänen toteuttaessaan omia tarkoitusperiään, huolimatta hänen palvelijansa puutteellisuudesta ja inhimillisestä heikkoudesta." -Elämän pyhyys.

Tuo teksti kertoo minulle omasta näystämme Arin kanssa sekä omasta inhimillisestä heikkoudestani. Luen Hallesbyn kirjaa rukouksesta, ja siellä kerrotaan kaikki virheet, joita teen rukoukseen liittyen. Pitäisi oppia lepoa!

On suloista, että työ on Herran, eikä minun. "Ilman minua te ette saa mitään aikaan", Jeesus sanoo, ja siinä hän on tietysti oikeassa. Hänen tulee kasvaa ja minun vähetä.

Eräs henkilö meni sielunhoitajalle valittamaan omaa heikkouttaan ja huonouttaan. Hän sanoi, että kokee olevansa esteenä Herran työssä. Silloin vanha sielunhoitaja totesi, että älä toki luule itsestäsi niin suuria.

Leikkasin aamulla Teron tukan, ja asiakas oli tyytyväinen lopputulokseen kuten parturikin.

Tero jäi ilman välttämättömiä vappumunkkeja, kun ei lähtenyt gospelkahvilaan, mutta itse olin siellä marssin jälkeen. Vieraskirjassa uhosin taannoin syöväni kaksi munkkia, mutta söin vain yhden. Jos tilanne olis ollut toisin päin, en kenties kertoisi asiasta...

Taidan mennä etsimään korttia, jonka tein kuukausia sitten ystäväni syntymäpäivää ajatellen. Nyt korttia ei löydy mistään! Kauheasti hyötyä tehdä kortit etukäteen, kun ne ovat hukassa tarvitessani.

Luther rohkaisee tekstissään:
"Jos se, mitä me tahdomme, ei tapahdu,
niin sitten tapahtuu jotakin parempaa."

Siunausta vappuiltaasi, arvoisa lukijani.