30.04.2010 - Toiveikkaampi mieli tänään!

Pilvistä, tihkusadetta. Mutta en välitä :)

Eilen asetuin jo puolikymmeneltä nukkuma-asentoon toiveikkaana unen suhteen, sillä uskoin nukahtamistabletin rojauttavan minut autuaaseen uneen. Heitin sen ennen nukkumaanmenoa kitaani samasta aukosta kuin rooibos-teen ja muut eväät.

Olin horrostilassa koko yön ja näin unta Arista. Hänet oli ilmeisesti kaapattu illan ja yön ajaksi, ja minä johdin etsintöjä! Helpotus oli melkoinen, kun heräsin ja tajusin, että unta vain. Yöjahti on rankkaa puuhaa.

Kiukuissani unettomuuteen käännyin kielletysti mahalleni nukkumaan. Kiitokseksi siitä sain kovan säryn käteeni ja jouduin hoipertelemaan lääkekaapille. Mutta joka tapauksessa nukuin paremmin kuin yleensä. Siitä johtuen päiväni on ollut valoisampi.

Ruokakaupassa tapasin vanhan tuttavan, ja ruuhkautimme erään hyllyn edustan. Mitä varten kaikki kaupunkilaiset olivat kärryjä työntelemässä juuri tänään? Huomisen vapun takia varmaan. Alkokaan ei tyhjyyttään kumissut. Kiitin Jumalaa, että saan kävellä sen putiikin ohi ilman mitään haluja poiketa ostoksille.

Kävinhän tosin pari vuotta sitten kyseisessä paikassa - kylläkin sivuliikkeessä, ettei kukaan näe (hah!) - hankin viinaksia villasukkia varten. Tai siis flunssan kötistämistä varten. Onneksi ei ole ollut flussaa hetkeen. Siivotessani pari päivää sitten kaadoin loput kirkkaat viemäriin. Pullosta sain 10 senttiä puhdasta käteen. Niiden lisäksi, jotka olen löytänyt kadulta, ojista tai pusikosta.

Sain kokea tänään samaa iloa kuin nainen, joka löysi kadonneen lanttinsa.
Hän piti juhlat siitä ilosta, että hänen kadottamansa raha löytyi. Minullakin on aihetta juhlaan, sillä löysin kadottamani paperin!

Olin luopunut toivosta, että omistamamme Vaasan Puhelimen osakekirja löytyisi. Olen etsinyt sitä joka paikasta siivotessani laatikoita, vuosien ajan.

Kävin asioilla aamupäivällä puhelinfirmassa, ja tunnustin, että paperia ei kerta kaikkiaan löydy. Nainen varmaan arveli, että siinä vasta typerys, kun hävittää tärkeät paperit.

Olin kuitenkin rukoillut lähtiessäni ja pyysin Raamatunpaikkaa Jumalalta. Sain kohdan Ilmestyskirjasta, luku 3:

" - -'Näin sanoo Pyhä, Totinen, jolla on Daavidin avain, hän, joka avaa, eikä kukaan sulje, ja joka sulkee, eikä kukaan avaa:
Minä tiedän sinun tekosi. Katso, minä olen avannut sinun eteesi oven, eikä kukaan voi sitä sulkea; sillä tosin on sinun voimasi vähäinen, mutta sinä olet ottanut vaarin minun sanastani etkä ole minun nimeäni kieltänyt."

Mieleeni tuli kotiin palattuani, että Arin todistuksia en ole tutkinut vuosikausiin. Tein sen, ja sieltä tuo kaivattu aarre löytyi! Laitan kuvankin oheen, että jos joku muu on hukannut kyseisen läpyskän, niin tuon näköinen pitäisi löytyä. Eräs ystäväni oli maksanut sata euroa, kun hankki uuden paperin tilalle.

Kävin Arin luona ennen kuin tein osakelöytöni. Hän oli pirteä ja iloinen, tapansa mukaan. Ei kuumeesta tietoakaan. Rukoilimme ja lörpötin uusimmat uutiseni. Ari jäi kuuntelemaan kirjaa lähdettyäni. Sunnuntaina hän aikoo kanssani kirkolle. jos Herra suo ja kunto kestää.

Jumala sallii minua koeteltavan Arin kuumeilulla jatkuvasti. En tiedä, mitä minun pitäisi oppia - varmaan suurempaa luottamusta Jumalan kaikkivaltiuteen. Tätä menoa oppimisaika on rajaton. En opi.

Onneksi kuolemani aika koittaa sitä ennen, ja sen jälkeen nämä keskeneräiset läksyni ovat merkityksettömiä. Armo kattaa kaiken. Jeesus on tehnyt nyt jo kaiken puolestani. Halleluja! Se on kristittynä toivoni ja jatkuva ilon aiheeni.

Luther kirjoittaa rauhasta, kristityn ja maailman:

"Maailman rauha on sitä, että rauhattomuuden aiheuttava paha poistuu. Kristuksen rauha sitä vastoin on sitä, että ulkonaisesti on jatkuvaa onnettomuutta, kuten vihollisia, tautia, köyhyyttä, syntiä, kuolemaa ja perkele. Nämä ovat aina lähellä saartaen joka taholta.

"Kuitenkin sisäisesti sydämessä on lohdutus ja rauha. Sydän ei välitä onnettomuudesta, jopa se vain yltyy rohkeammaksi ja iloisemmaksi kuin silloin, kun onnettomuutta ei ole. Siksi sitä sanotaan rauhaksi, joka on ylempi kaikkea ymmärrystä.

" - - Kristus tullessaan jättää jäljelle ulkonaisen kurjuuden, mutta hän vahvistaa ihmisen ja tekee arasta pelottoman ja levottomasta omastatunnosta turvallisen. Sellainen ihminen on iloinen ja hyvässä turvassa siinä, missä koko maailma kauhistuu." -Mannaa Jumalan lapsille.

Olen tehnyt jälleen perustavaa siivousta. Pesin siivouskomeron, tyhjensin ja järjestin. Nyt tosin kaapin ulkopuolella on epämääräistä rojua, joka etsii paikkaansa.

Pihalla järjestin nurkkalaatikon. Poltin pari vanhaa jakkaraa takassa. Roskikseen raahasin rikkinäisiä kukkapurkkeja. On kasa purkkeja lähdössä ystävälle, toinen toiseen paikkaan. Uudet orvokin napottavat ruukuissaan leikkimökin portailla. Sain ne Terolta äitienpäivälahjaksi. Hän hankki ne kesätyöpaikastaan, josta eilenkin tuli iloisena ja tänään jälleen kiiti työhönsä.

Voi, miten kiitollinen olen Jumalalle hänen huolenpidostaan. Hän on vienyt uskollisesti perhettämme kaikkien ahdinkojen läpi. Lapsemme ovat oppineet rukoilemaan, luottamaan Jumalaan, kun me vanhemmat olemme jatkuvasti sairaana tai nurkkaan ajettuna, mutta Jumalan armoa se on ollut ja on.

Myös lapsemme ovat saaneet omat koetinkivensä, mutta ei ole olemassa uskoa, jota ei koetella. Laiva testataan myrskyssä, kristitty samoin. Rannalla meidän on helppoa olla uskossa kestäviä. Sulatusuuni on kuuma. Vain uskossa sen kestää.

Arin kanssa kiitimme tapamme mukaan kaikista esirukoilijoistamme. Ilman esirukousta emme olisi kestäneet, emmekä kestäisi.

Nouwen kertoo eräästä munkista, vai mahtoiko hän olla munkki vai mikä. Kuitenkin tuo henkilö jutteli toisen ihmisen kanssa, joka vain rukoili, mutta ei tehnyt mitään työtä. Munkki sanoi, että hän rukoilee samalla, kun tekee työtään, punoo koreja. Hän saa 16 hopearahaa päivässä työstään, ja kaksi hän antaa jollekin tarvitsevalle. Kun hän sitten aterioi, hän tietää, että tuo tarvitseva rukoilee hänen puolestaan sen ajan, minkä hän käyttää syömiseen. "Kuka silloin rukoilee, kun sitä syöt", kysyi munkki tuolta toiselta.

Minusta tuo on mukava tarina. "Käsi aurassa, sydän taivaassa."

Luin Tuula Kuorilehto-Secondin kirjan jälleen läpi. Hän kirjoittaa omasta ja perheensä elämästä uskon varassa Italiassa. Minulla on samansuuntainen tie. Toivon pääseväni Tuulaa tapaamaan kesällä. Se tapahtuu, jos se on Herrasta. Odotan ja rukoilen.

Tuula kertoo kirjassaan, että hän on saanut kertoa Jeesuksen rakkaudesta ihmisille, kun hän auttaa näitä hoitamalla sairasta omaista tai siivoaa yhteistä rappukäytävää, ilman että kukaan olisi palkannut häntä tehtävään. Jumala sanoo, että työmies on ansainnut palkkansa. Jos hän kutsuu jonkun elämään uskon varassa, hän pitää myös toimeentulosta huolen. Kyse ei ole laiskuudesta tehdä työtä, vaan siitä, mikä on kutsumus. "Ei tämä sana kaikkiin sovellu", sopii myös uskon varassa elämiseen.

Kerran Tuulaa pyydettiin eri maksusta siivoamaan kesäasukkaiden huoneita. Tuula lupasi tehdä sen, ja päätti laittaa saamansa rahan seurakunnan kolehtiin. Kuitenkin hän oli sopinut Jumalan kanssa, ettei tee työtä ylimääräistä rahaa varten. Huoneitten siivominen kuului Tuulan perheen ilmaiseen asumiseen.

Ylimääräinen raha vaivasi Tuulaa, ja Jumala kertoikin pian mielipiteensä. Seurakunnassa seuraava opetus kertoi Saulista, joka ei totellut Jumalaa, vaan säästi elämiä uhratakseen ne Jumalalle. "Kuuliaisuus on parempi kuin uhri."

Niinpä Tuula pyysi tuttavansa, jotka tarvitsivat ansioita, tekemään maksullista siivousta. Näin asia tuli hoidetuksi Jumalan tahdon mukaan ja Tuula sai rauhan.

Huomenna on vappu. Pukeudun valkoisiin kesähousuihin, mutta ilman villahousuja taitaa tulla vilu! Rukoilen, ettei sada, kun on Jeesus-marssin aika. Olen ilolla menossa marssimaan ja kantamaan jotain plakaattia, jossa kehutaan Jeesusta tai siunataan Vaasan kaupungin asukkaita.

Eipä isäni arvannut Vaasan katuja pyöräillessään armeija-aikoinaan, noin vuonna 1948, että hänen tyttärensä tulee tallaamaan samoja katuja ja rukoilemaan Jumalaa tämän kaupungin puolesta. Siihen Jumala sanassaan kehottaa, Jeremia 29:

"Ja harrastakaa sen kaupungin menestystä, johon minä olen teidät siirtänyt, ja rukoilkaa sen puolesta Herraa, sillä sen menestys on teidän menestyksenne."

Tänään paistan Terolle lättyjä! Ehkäpä syön itsekin muutaman.

Siunausta huhtikuun viimeiseen iltaan, hyvä lukijani, ja iloista vappua, ilman viinanhuuruja ja kurjaa kankkusta jälkeenpäin!