29.04.2010 - Jaksaa väsyttää

Sateinen päivä, kesää se teettelee.

Nyt on kaljamaltaat hyödynnetty. Tuli iso annos leipätaikinaa mäskistä, jonka siivilöin pois, kun kalja oli käynyt vuorokauden. Taikina seisoi pari tuntia viileän eteisen lattialla - kulhossa tietysti - kun en ehtinyt tehdä leipomusta loppuun.

Kävin pyhäkoulutoimistossa, palautin pyhäkoulutavarat varastoon. Kävin juttelemassa erään uskovan ystävän luona, rukoilimme. Silaukseksi reissulle molskahdin avantoon, joka on jo aava meri! Vedin henkeä syvään, kun näin, että jäät ovat poissa, avara vesi lainehtii - vapaus!

Ystäväni kertoi hauskan tarinan, omakokemansa. Hän oli mennyt pankkiin keskustelemaan talletusasioista. Ei hänellä tosin mitään talletettavaa ollut, mutta koska hänelle oli monta kertaa soitettu ja pyydetty keskustelemaan, hän viimein meni.

Neuvottelija oli ehdotellut kaikenlaisia säästösysteemejä. Ystäväni oli sanonut lopulta, ettei hänellä ole mitään talletettavaa. Hän oli lisäksi todennut, mahtaako edes nähdä eläkeikää, kun on niin monta kremppaa jo nyt. Kutsuja oli ihmetellyt, mitä varten oikein tulit, jos ei säästäminen kiinnosta.

No, kun te jatkuvasti soittelette! Ette usko, vaikka olen sanonut, ettei minua kiinnosta; tulin, kun niin kovasti tinkasitte! -Ystävääni ei sen jälkeen pidätelty, vaan hän huomasi aika vikkelästi olevansa oven ulkopuolella.

Minua tilanteen ajatteleminen naurattaa kovasti. Nykyään moni asia on juuri noin päätöntä.

Chambersin tämän päivän tekstiä olen siteerannut aiemminkin, mutta teen sen jälleen:
"Varmuus on tavallisen ihmiselämän merkki. Ihana epävarmuus on hengellisen elämän merkki. Varmuus Jumalasta merkitsee, että me olemme epävarmoja kaikista teistämme. Me emme tiedä, mitä päivä tuo.

"Me olemme epävarmoja seuraavasta askeleesta, mutta aivan varmoja Jumalasta. Niin pian kuin luovutamme kaiken Jumalalle ja teemme velvollisuutemme, mikä on lähinnä meitä, täyttää Jumala elämämme yllätyksillä päivästä päivään." -Parhaani Hänelle -kirjasta.

Kari Honkanen kertoo tarinan kylän rikkaimmasta miehestä. Tällä oli uskovainen renki, joka kertoi Jumalasta isännälleen, ja tämä vaieten kyllä kuunteli, vaikka ei ottanutkaan sanaa todesta.

Eräänä yönä rikas mies näki unta. Hänelle sanotiin: "Kylän rikkain mies kuolee tänä yönä." Sekös säikäytti isännän perinpohjin. Pelon ja kauhun vallassa hän vietti yönsä, ja huokaisi helpotuksesta, kun aamu sarasti. Se olikin vain pahaa unta.

Hetken kuluttua palvelija tuli ilmoittamaan jotain. Talon uskovainen renki oli kuollut yön aikana. -Pilviä ja paistetta -kirjasta.

Tarina ei tarvitse selityksiä. Jolla on aarre Jumalassa, on rikas, vaikka ei omista maan päällä mitään.

John Stott vietti yli 20 vuotta Afrikan sydämessä vieden evankeliumia pakanoille. Hän näki tuona aikana vain pari kertaa vaimoaan. Joku lapsista tuli työhön hänen luokseen jossain vaiheessa.

Stottin tytär tuli tapaamaan isäänsä vähän ennen tämän kuolemaa. Isä tahtoi antaa perinnön tyttärelleen, jotain maallista tavaraa siis. Hän joutui kuitenkin toteamaan, ettei hänellä ollut mitään annettavaa. Hän oli antanut pois kaiken, mitä omisti. Mutta taivaassa hänellä oli aarre. Sen saivat periä myös omat lapset, kun uskoivat isänsä tavoin.

Arthur Pearson sanoo Cowmanin teoksessa:
"Tiedätkö sinä, miten rukoilla voittoon? Olkoot "näkevien" raportit miten masentavia tahansa, älä pane niille mitään painoa! Elävä Jumala on yhä taivaassa, ja jopa hänen vastauksensa viipyminen on siunaus."

Eilisiltana tulin kotiin sairaalasta, ja olin hyvin uupunut. Tunne-elämäni ei usko järjen ääni. Järkeni sanoi: jos Ari kuolee, hänen käy erittäin hyvin. Jos kuume laskee, se on ilo ja suuri voitto. Joka tapauksessa jommin kummin käy, ja molemmissa tapauksissa käy hyvin. "Minä uskon, sen tähden minä puhun, minä joka olen kovin vaivattu", jotenkin noin sanotaan Raamatussa.

Miksi siis olen viulunkielenä? Enkö luota Jumalaan? Olen kuitenkin antanut kaiken hänelle niin täysin kuin kykenen.

"Luonnollisessa kuolemassa on paljon salaperäistä, niin että tuskin kukaan täysin vapautuu kaikkinaisesta pelosta", sanoo myös Urho Muroma.

Ehkä kuolema - elämä -asiat ovat niin suuria, ettei niitä voi kavahtamatta ja jännittämättä ajatella, kun ne kolkuttelevat ovella. Toivoisin voivani, mutta en osaa, pysty, kykene. Se harmittaa minua, ja sen takia uni väistyy.

Olin Arin luona tänä iltana. Hän näytti voivan ihan hyvin! Viime shuubista jäi kyllä jokin pelko kytemään mieleeni, ja odotan alitajuisesti, mahtaako kuume iskeä tänään uudestaan. Ärsyttää oma asenteeni.

Tänään on rukousilta Vaasan kirkossa. Luulin meneväni sinne, mutta en näköjään mennytkään. En jaksa tavata kovin paljon ihmisiä, ottaa vastaan asioita. Se vain on niin. Ehkä Jumala tahtoo minun olevan hänen kanssaan? Sitä opettelen, mutta siinäkin olen esiasteella aina vaan. En pääse eteenpäin. Vai pitäisikö sanoa: en pysy paikallani! Eteenpäin kyllä kiidän, mutta en pysty rauhoittumaan aloilleni.

Roomalaiskirjeen 7. luku puhuu minusta:

15. Sillä minä en tunne omakseni sitä, mitä teen; sillä minä en toteuta sitä, mitä tahdon, vaan mitä minä vihaan, sitä minä teen.
16. Mutta jos minä teen sitä, mitä en tahdo, niin minä myönnän, että laki on hyvä.
17. Niin en nyt enää tee sitä minä, vaan synti, joka minussa asuu.
18. Sillä minä tiedän, ettei minussa, se on minun lihassani, asu mitään hyvää. Tahto minulla kyllä on, mutta voimaa hyvän toteuttamiseen ei;
19. sillä sitä hyvää, mitä minä tahdon, minä en tee, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo, minä teen.
20. Jos minä siis teen sitä, mitä en tahdo, niin sen tekijä en enää ole minä, vaan synti, joka minussa asuu.
21. Niin huomaan siis itsessäni, minä, joka tahdon hyvää tehdä, sen lain, että paha riippuu minussa kiinni;
22. sillä sisällisen ihmiseni puolesta minä ilolla yhdyn Jumalan lakiin,
23. mutta jäsenissäni minä näen toisen lain, joka sotii minun mieleni lakia vastaan ja pitää minut vangittuna synnin laissa, joka minun jäsenissäni on.
24. Minä viheliäinen ihminen, kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista?
25. Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta! Niin minä siis tämmöisenäni palvelen mielellä Jumalan lakia, mutta lihalla synnin lakia.

Tero on ollut pitkän päivän työssä, mutta tulee pian. Tuli, ja lähtee baanalle! Niin nuorten tapaista, vanha ei moista jaksaisi! Siis minä.

Sain ystävältä Helen Rosevearen kirjan Elämän pyhyys, joka on kuvassa. Aloitin lukemaan sitä heti, ja se on mielenkiintoinen. Minulla on taas monta kirjaa kesken lukemisen, mutta mitäs sillä on väliä. Luen sitä, mikä milloinkin eniten kiinnostaa.

Siunausta yöuniisi, arvoisa lukijani!

jk. Kiitos sinulle, joka olet rukoillut puolestamme. Rukoukset kantavat, puolin ja toisin.