28.04.2010 - Puhtautta tarvitsee sisimmän koti kuten ulkoinenkin!

Kaunista mutta kylmää.

Jynssäsin apukeittiön ovea taikasienellä. Yllättäen ikiliaksi luulemani tahrat lähtivät. Alta paljastui ennen näkemätöntä pintaa. Kuravesi valui pitkin ovea ja nyt se on kauttaaltaan valkoinen ja puhdas.

Jumala puhui minulle ovea hangatessani:

Moni ihminen vaeltaa vuosiensa läpi raskaasti tahrattuna, sisin pimeänä ja likaisena. Vihollinen on pettänyt hänet luulemaan, ettei häntä voi kukaan auttaa. Hän häpeää itseään.

Vaikka toiset eivät näkisi sisimmän synkkyyttä, Jumala näkee. Kun ihminen itkee pahuuttaan ja sitä, ettei pysty saamaan sydäntään puhtaaksi, Jeesus itkee hänen kanssaan, sillä hänellä olisi lääke vaivaan.

Jumala vain odottaa, että itkevä, katuva ihminen avaisi sydämensä oven. Jeesus on seisonut jo kauan ovella kolkuttamassa. Hän tahtoisi tulla sisään ja antaa uuden elämän.

Kysyn lapsilta usein, voiko sydämen pestä puhtaaksi tiskiharjalla. Lapsia naurattaa, sillä he ymmärtävät, ettei voi. Siihen kykenee vain Jeesus, jonka veri aikaan saa sellaisen puhtauden, ettei moista löydy maailmasta. Jesajan 1. luvussa sanotaan:

18. Niin tulkaa, käykäämme oikeutta keskenämme, sanoo Herra. Vaikka teidän syntinne ovat veriruskeat, tulevat ne lumivalkeiksi; vaikka ne ovat purppuranpunaiset, tulevat ne villanvalkoisiksi.
19. Jos suostutte ja olette kuuliaiset, niin te saatte syödä maan hyvyyttä.

Vilpitön, aito ja puhdas ilo syntyy tietoisuudesta, että kaikki syntini on annettu anteeksi, niitä ei enää ole. Jumala ei niitä muista, kun olen hänen omansa ja elän yhteydessä häneen, kerron hänelle kaiken, mikä kertomista tarvitsee.

Minun ei tarvitse luetteloida syntejäni, ellen tiedä tehneeni syntiä, josta omatuntoni syyttää ja muistuttaa. Riittää, kun annan hänelle kaiken.

Ajatus, että Jumalalle pitää antaa "kaikki", voi olla pelottava. Mistä tiedän, ettei hän anna minulle jotain kamalia asioita? En tiedäkään, mutta luottaahan lapsikin omiin vanhempiinsa, vaikka nämä ovat vajavaisia ihmisiä. Lapsi ei tiedä muunlaisista vanhemmista. Hänellä on vain yksi isä ja äiti.

Kun nuori aikuinen lähtee kotoa, hän tiedostaa vähitellen, että toisilla on ollut toisenlaiset kodit.

Jeesus sanoi, että meidän on tultava lasten kaltaiseksi voidaksemme päästä taivasten valtakuntaan. Ehkä se tarkoittaa juuri sitä, että luotamme kuin lapsi isään ja äitiin. Tiedän olevani vanhempieni lapsi, ei sitä tarvitse kyseenalaistaa missään vaiheessa.

Jos omat vanhempani antoivat minulle tehtävän, he opettivat, miten se tehdään. Niin tekee Jumalakin: hän antaa kaikki varusteet, voiman, ohjeet. Tarvitsen vain kuuliaisen ja tottelevaisen sydämen. En muuta.

Siivosin tänään laatikoita, joissa on kaikenlaista romua. Otin työkalupakikseni Petrin tekemän pakin. Vai liekö Jyrki sen tehnyt? Haloo, ei ole nimeä, vaikka aina sitä toitotan!

Siivouskomero on seuraava kohde. Voi, miten paljon noita nurkkia riittää koluttavaksi, puhdistettavaksi! Ja voi miten paljon omassa sisimmässäni on nurkkauksia, joita Herramme tahtoisi tuulettaa, puhdistaa ja viedä valoaan! Voin vain sanoa: tule, Herra Jeesus!

Kotikaljani on vähän mautonta. Ei ole ytyä. Se maistuu vähän samalta kuin tuntuu vetelä kädenpuristus. Ei miltään. Jumalakin inhoaa mokomaa haaleutta: "Jospa olisit kylmä tai kuuma, mutta koska olet haalea, minä sylkäisen sinut ulos!" Tai siihen tapaan hän sanoo penseästä ihmisestä Ilmestyskirjassa.

Näihin mietteisiin toivotan sinulle, hyvä lukijani, iloa ja riemua sydämeesi: sisimpämme siivous on jo maksettu Golgatalla. Tarvitsee vain päästää Jeesus sisään. Sitä hän odottaa enemmän kuin me osaamme häntä ikinä kaivata.