27.04.2010 - Kevään aavistusta!

Tien penkereet vähän vihertävät jo. Aamulla satoi kuten yölläkin oli satanut. Illasta kaunista.

Pyöräilin sairaalaan. Harmittelin matkalla, ettei kamera ole mukana. Sorsapariskunta vietti perhe-elämäänsä ojassa pikku lätäkössä. Puitteet eivät olleet kummoiset, mutta nämä olivat tyytyväisen oloisia.

Kamera olikin mukana, ja palatessani ihmettelin, minne pariskunta on lähtenyt, kun ojassa niitä ei näkynyt. Alakuva onkin sitten sorsista nukkumassa ojan reunalla, ihan autotien vieressä. Siinä on aika kova liikenne jatkuvasti, mutta sorsat vain nukkuivat pää siiven alla.

Tuo oli minulle kuvaus Jumalan rakkaudesta ja luottamuksesta. Vaikka myrsky pauhaa, niin Jumalassa on turva!

Tänään hiljennyin Nouwenin kirjan äärelle. Tässä ajatuksia siitä:
"Kuuliaisuus on kuuntelemista, ja ilman kuuntelemista, me tulemme kuuroiksi rakkauden äänelle. "Kuuro" on latinaksi "surdus". Täysin kuuro on "absurdus", absurdi, mieletön.

"Jos emme rukoile, jos emme enää kuuntele rakkauden ääntä, joka puhuu meille tässä hetkessä, silloin elämämme on absurdia elämää, jossa tempoilemme edestakaisin menneisyyden ja tulevaisuuden välissä.

"Jos voisimme joka päivä edes muutaman minuutin ajan olla täydesti siinä missä olemme, silloin huomaisimme, ettemme ole yksin ja että hän, joka on meidän kanssamme, tahtoo vain yhtä asiaa: antaa meille rakkautta." s. 18 kirjasta Tässä ja nyt - pyhän kosketus arjessa.

Siivousbuumini jatkuu, on jatkuttava joka päivä vähäsen, sillä viikot vilahtavat vikkelästi. Auton perään siirtyi taas pari kassillista tavaraa, roskiin samoin. Jälkimmäiseen muun muassa 10 vuotta sitten vanhentuneita ja vähän tuoreempia mausteita.

Maltaita löytyi kaapin perältä ja ne olivat vasta juuri vanhentuneet, joten niitä ei kannata raahata uuteen kotiin, mutta roskiin en viitsi heittää. Kuusi litraa sahtia on kuplimassa keittiön pöydällä. Ja simaa, mutta vain kolme litraa. Fariinisokeri jouti vanhenemasta sekin, ja vappu on sopivasti käsillä.

Tero aloitti tänään kesätyöt läheisellä kukkapihalla. Tietysti aamupäivän satoi räntää ja oli hyvin kenkku ilma, mutta eiköhän tuo ilma parane kesää kohti. Iloisella mielellä hän paineli tukka suorana työhön.

Leikkasin Arin tukan, kun kävin hänen luonaan. Hän istui kaksi tuntia pyörätuolissa ja minä lojuin hänen sängyssään katsellen Derek Prince -opetusta, joka on raitis ja puhdashenkinen ohjelma seiskalla. Ari nautti silminnähden tuolissa istumisestaan. Johan hänen takaraivonsa menee lyttyyn jatkuvasta sängyssä makaamisesta. Vien hänet ulos heti kun jaksan ja säät vähän paranevat.

Monenlaisia mietteitä pyörii päässäni, mutta väsymys ohittaa kaiken, joten toivotan hyvää yötä, Jeesus myötä, sinulle arvoisa lukijani!