19.04.2010 - Huhtikuun päivät soljuvat kesää kohden!

+8 astetta, kylmä tuuli.

Olen taas onnistunut väsyttämään itseni. Vähän hääräystä siellä, vähän täällä. Sain kammettua itseni avannolle tänään, ja siitä olen tyytyväinen. Olikin taas viikon paussi uimisesta.

Kirjoitan mielelläni toisten kertomaa, sikäli kuin se vastaa omia tuntojani tällä hetkellä. Spurgeon sanoo Cowmanin kirjassa:

"Hätäily huutaa: "Tee jotain, liikuta itseäsi! Paljasta laiskuutta on paikoillaan pysyminen! Meidän on tehtävä jotain - ja heti! Näinhän me luulemme. Sen sijaan meidän on odotettava Herraa, joka ei tee vain jotain vaan tekee kaiken."

Muroma sanailee puolestaan:
"JOKAINEN PYHÄ, JUMALAN HENGESTÄ SYNTYNYT KIRJOITUS ON HYÖDYLLINEN OPETUKSEKSI, NUHTEEKSI, OJENNUKSEKSI JA KASVATUKSEKSI JUMALAN TAHDON MUKAISEEN ELÄMÄÄN. NÄIN JUMALAN IHMISESTÄ TULEE TÄYDELLINEN JA KAIKKEEN HYVÄÄN KYKENEVÄ.

"Ainoastaan todellinen Jumalan ihminen voi elää onnellista elämää Jeesuksessa Kristuksessa. Jumalan ihmisen vastakohta on maailman ihminen.

"Jumalan ihmisestä sanoo Paavali kirjeessään filippiläisille, että hänen yhdyskuntansa eli vuorovaikutuksensa on taivaallisissa. Hän on siis ihminen, joka elää taivaallisissa keskellä tätä aikaa. Hänen tavoitteensa ovat taivaallisia. Hänen päämääränsä on taivaallinen. Taivaalliset hallitsevat koko hänen elämäänsä.

"Maailman ihmisen harrastukset ovat maallisia. Hänen elämänsä päämäärät ovat maallisia. Hänen katseensa ei ulotu ajallisen rajoja pitemmälle. Siksi nämä ajalliset iloineen ja murheineen täyttävät kokonaan hänen sielunsa.

"Mutta Jumalan ihminen on uusi luomus Kristuksessa Jeesuksessa. Hän on iäisyysihminen ja arvioi kaikkia elämän arvoja iäisyyden näkökulmasta. Tästä johtuu, että hänen suhtautumisensa kaikkeen ajalliseen on aivan toinen kuin tämän maailman ihmisen."

Lutherin tekstikin hykerryttää minua, mutta en siteeraa sitä tällä kertaa. Noihin yllämainittuihin ajatuksiin mieleni ja ajatukseni yhtyy täysin.

Eilisilta kirkossa meni erinomaisen hyvin Arin kanssa. Ari ei yskinyt kertaakaan yli kolmeen tuntiin! Olimme jopa kirkkokahvilla alakerrassa, jossa minulla oli kiintoisa keskustelu erään naisen kanssa.

Hissi, jolla kirkossa kuljemme alas ja ulos, on ahdas Arin isolle pyörätuolille. Sinne tunkeminen vaatii urheutta. Ari melkein kippaa nokalleen, kun tuoli on nostettava niin pystyyn. Hänellä on onneksi vyöt, niin ettei hän pääse kaatumaan.

Petriä haastateltiin kirkossa ja hän puhui viisaasti ahaa-elämyksestä uskossaan. Hän sanoi muun muassa, että se on ihme, että saa tällaisena kuulua Jumalalle ja saa elää uskossa Jeesukseen. Vaikeaksi Petri sanoi sitä, että voisi luottaa 100%:sti Jumalaan kaikissa asioissa.

Petriä pyydettiin myös kertomaan vetämästään nuorten solusta. Hän päästeli täyttä lööperiä alussa ja lopussa pokerinaamalla, niin etteivät kuulijat varmaan tienneet, mitä uskoa hänen puheistaan.

Alussa hän sanoi, että nuorten piirissä kudotaan sukkia ja ensi kerralla on huovutusta... hän korjasi asian, ja kertoi, että oikeasti siellä keskustellaan Kaitsun, piirijohtajamme, antamista aiheista, luetaan Raamattua, rukoillaan ja vietetään aikaa yhdessä.

Lopuksi Petri ei näköjään malttanut pysyä kaidalla tiellä, vaan kertoi, ettei jatka enää syksyllä vetovastuuta, sillä lähtee Turkkiin au-pairiksi! Itsehän tiesin, että poika puhuu pehmoisia, ja tuo on hänen pellepuheitaan. Mutta kirkkoväki ei liene tottunut moiseen.

Tiedoksi siis, että poikamme ei suunnittele au-pair -syksyä, vaan aikonee kouluttautua opettajaksi tekussa, koska on töissä ammattikurssikeskuksessa tätä nykyä. Hänet kutsuttiin sinne töihin joitakin viikkoja sitten vastauksena moniin rukouksiin. Tämä on muuan Jumalan ihmeistä perheessämme, josta kiitän Jumalaa.

Sain lainaksi Thomas Halen kirjan, jossa hän kertoo lähetystyön haasteista Nepalissa. Muistin ja muistutin illalla Otto-setääni, kun nauroin samalla tavalla kuin hän: pihinä vain kuului, kun meinasin tukehtua nauruuni. En muista pitkään aikaan lukeneeni mitään näin hauskaa kirjaa! Vai lienenkö vain hysteerisen väsynyt, mutta oli miten oli: kirjoittaja kertoo vakavatkin asiat erittäin humoristisesti. Tässä näyte:

"Länsimainen asiantuntija - - asetti innokkaan yleisönsä eteen valtavan kuvan kärpäsestä. - - Yleisö kuunteli hiiskumatta. Kiitollisen kuulijakunnan innoittamana hoitaja kuvaili vielä, millaisia sairauksia kärpäset voivat levittää, miten nopeasti ne lisääntyvät ja miten ne munivat.

"Esitelmän loputtua yleisö alkoi keskustella vilkkaasti. Ilmeisesti hoitajan kertomus jättimäisistä Britanniassa elävistä kärpäsistä oli tehnyt heihin vaikutuksen. He olivat kiitollisia siitä, ettei Nepalissa ole moisia hirviöitä. Ehkä he myös arvelivat, että hoitaja oli tullut Nepaliin päästäkseen pois jättikärpästen ulottuvilta." s. 65.

Nyt lähden Arin luo. Katsomme One Way Mission -ohjelman, joka on eräs monista lempiohjelmistamme seiskateeveellä.

Voi hyvin, arvoisa lukijani!