14.04.2010 - Naakat ne vaan tekee pesää!

Kohtalaisen lämmin päivä. Onnea Tatu tänään!

Arin luo mennessäni ajattelin, että jospa löytyisi pari pulloa, veisin kauppaan mennessäni, kun käyn ostamassa hiivaa. Samassa huomasin hangessa pilkottavan kaljapullon. Mutta se ei ollut tyhjä!

Joskus Isämme antaa enemmän kuin pyydämme. Pyysin pulloa, jonka sisältö on käytetty, mutta sain täyden. Arvelin, että kiitoksella se on vastaanotettava, joten tuolla se on jääkaapissa.

En pidä oluen mausta, kotikalja ja sahti on eri juttu. Mutta ei pidä halveksia sitä, mitä annetaan. Latkin lasillisen lahjajuomaani, enkä välitä enemmästä. Jos löytäisin viini- tai viinapullon, täyden siis, tyhjentäisin sen välittömästi. Maahan, en mahaan. Minulla ei ole onneksi kiinnostusta viinaksiin, tyhjät pullot ovat eri juttu.

Chambers kirjoittaa tänään:

"Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta."
"- - Ilo Herrassa on teidän väkevyytenne." Mistä Jumalan pyhät saavat tuon iloisen mielensä? Ellemme tuntisi eräitä heistä, me sanoisimme: "Oo, eihän hänellä olekaan mitään hätää." Mutta siirräpä verhoa syrjään. Se tosiasia, että Jumalan rauha ja valo ja ilo majailevat täällä, on todistuksena siitä, että täällä on myös kuormaa.

"Se kuorma, minkä Jumala antaa meille, murskaa rypäleitä ja viini vuotaa niistä; useimmat meistä näkevät ainostaan viinin. Ei ole sellaista voimaa maan päällä eikä helvetissä, joka voisi voittaa ihmishengessä asustavan Jumalan Hengen; siinä on sisäinen voittamattomuus.

"Jos sinulla on valittelevaa mieltä, potki se pois armotta. On ilmeinen rikos olla heikko Jumalan voimassa."

Tero ja muut vaasalaiset voittivat kuulemma kultaa koulujenvälisissä ultimate-kisoissa Helsingissä tänään. Kotimatkalla ovat. Heillä ei liene valittelevaa mieltä. Itseni löydän liian usein ruikuttamasta milloin mitäkin.

Minäkin urheilin kellarissa jokin aika sitten. Nyt on laastari sormessa, kun litistin sen pöydän väliin. Talvella hankkimani klaffipöytä on käsittelyni kohteena. Sitä oli tosi vaikea kääntää ylösalaisin yksin, mutta en tietenkään voinut odottaa, kunnes Tero olisi paikalla. Maalaan sen valkoiseksi. Samalla tulee loiskituksi maalia vähän sinne ja tänne. Näköjään.

Vanhassa Testamentissa luetellaan kuninkaita ja mainitaan, millainen on kuninkaan sydämen tila Jumalaan nähden. Rehabeamista, Salomonin pojasta sanotaan: "Hän teki sitä, mikä oli pahaa, sillä hän ei kiinnittänyt sydäntään etsimään Herraa." 2 Aik 12:14.

Ehkä tästä on kysymys, kun kirjoitin jonain päivänä kirjoista, jotka ovat hiukan uskonnollisia, mutta eivät kuitenkaan Raamatun mukaisia.

Kun Israelin kansa luopui Jumalasta, kukin teki, mikä hänen omasta mielestään oli oikein, sillä heillä ei ollut kuningasta. Näin on nykypäivänäkin. Jokaisella on omat moraalikäsityksensä. Ei ole muka mitään absoluuttista totuutta, vaan totuus riippuu siitä, miten sen kukin käsittää.

Tuollainen on täysin höpsis-puhetta. Luoja, joka loi ihmisen ja joka edelleen luo uutta, on sanonut, mikä on totuus. 10 käskyä on annettu meille elämänohjeeksi. Ne ovat ehdottomat, mutta selvää on, ettemme kykene niitä noudattamaan.

Ei kuitenkaan ole oikein panna pensseleitä santaan ja lakata pyrkimästä kohti totuutta ja oikeaa suuntaa. Itse arvelin nuorena, että yritän tehdä oikein, eikä Jumalakaan voi enempää vaatia. Hän pelastaa minut taivaaseen, sillä näkeehän Hän yritykseni ja sen, että teen parhaani.

Kuitenkin Jumala vaatii täydellisyyttä. "Olkaa täydelliset niin kuin teidän taivaallinen Isännekin on täydellinen." Miten se muka on mahdollista, kun en pysty siihen itse?

Haloo: Jumala lähetti Jeesuksen sitä varten, että Hän täydellisenä sovittaa minut Jumalan kanssa. Kun minä vaihdan omat yritykseni Jeesuksen sovitukseen, saan nauttia Jumalan lapsen oikeuksista. "Vapauteen Kristus teidän vapautti. Älkää antako uudestaan sitoa itseänne orjuuden ikeeseen."

Mitä tuo sitten tarkoittaa? Sitä vain, että minun ei tarvitse yrittää päteä tekoineni Jumalan edessä. Sekä onnistumiseni että epäonnistumiseni saan antaa hänelle. Hän ei lue minulle rikkomuksiani, sillä ne on luettu jo Jeesuksen päälle ristillä. Olen siis vapaa!

Nuo hyvätkin tekoni, onnistumiseni, on jätettävä omaan arvoonsa. En saa laittaa niihin toivoani. Ainoa toivoni on Jeesuksen täydellisyys. Kun annan itseni täysin ja kokonaan Herralleni, en enää elä minä, vaan Kristus elää minussa. Silloin kaikki tekoni ja olemiseni ovat hänen tekojaan.

Kun uskon Jeesukseen, saan Pyhän Hengen, ja Pyhä Henki johdattaa minua totuuteen, sillä Hän on totuuden Henki.

"Jos Jumala on meidän puolellamme, kuka voi olla meitä vastaan", kysytään Room 8. luvussa. "Kun hän ei säästänyt omaa Poikaansakaan, vaan antoi hänet ristiinnaulittavaksi kaikkien meidän puolestamme, kuinka hän ei meille lahjoittaisi kaikkea muutakin hänen kanssaan?"

Veljelläni oli aikoinaan koulukaveri, joka piirsi aina hautausmaan. Veljeni sanoi, että vaikka opettaja olisi antanut millaisen aiheen piirustustunnilla, kaverin paperissa oli varmasti jonkin sortin versio "hautojenmaasta", kuten yksi lapsistamme sanoi pienenä.

Minäkin kirjoitan aina samasta aiheesta, eikä se minua kyllästytä, sillä evankeliumi Jeesuksesta on ainoa, joka antaa elämän, yltäkylläisen elämän. Kun kirjoitan, rohkaistun itse, ja toivon, että myös lukija saa toivoa elämäänsä.

Ihmisen höpinät eivät synnytä uutta elämää. Jumalan sana sen tekee.

Luther kirjoittaa:
"NIIN OPETUSLAPSET VALTASI SÄIKÄHDYS JA PELKO. Tästä opimme, että Herran Kristuksen ylösnousemuksen evankeliumi lohduttaa vain arkoja ja pelonalaisia, jotka tuntevat synnin painon eivätkä mielellään kuolisi, mutta pelkäävät kahisevaa lehteäkin. Sellaisia evankeliumi lohduttaa ja heille se maistuu.

"Tällainen on evankeliumin luonne, Se on sanoma Herrasta Kristuksesta, joka on noussut kuolleista ottaakseen pois synnin, kuoleman ja kaiken onnettomuuden niiltä, jotka uskovat häneen. Tällainen saarna voi auttaa siis vain niitä, jotka tuntevat synnin ja kuoleman. Se ei hyödytä niitä, jotka eivät tunne syntiään eikä se heille maistukaan.

"Vaikka he kuulevatkin evankeliumia, se ei vaikuta heissä muuta kuin sen, että he oppivat sanat ja puhuvat niistä kuulemansa mukaan, Sydämessään he eivät käsitä sitä, eikä se lohduta heitä eikä tee heitä iloisiksi.

"Vain katkeraa maistaneelle makea on mieluista - -. Ei pidä siis olla huolissaan siitä, ettei evankeliumi tuota kaikkialla hedelmää."

Luther puhuu kiertelemättä ja suoraan. Hänen ajatuksistaan olen saanut paljon lohtua ja rohkaisua.

Sain hiivani kaupasta ja leivät onnistuivat. Minulla on helppo chapatta-leipäohje:

5dl kylmää vettä
25gr hiivaa
vähän siirappia ja öljyä
suolaa pari tl
vehnäj 9dl (laitan usein muita jauhoja pelkkien vehnäj. sijaan)
ruisjauh 1dl

Vatkaa puolet jauhoista veteen, johon olet sekoittanut hiivan.
Lisää muut aineet, lopuksi loput jauhot.
Tee ristinmerkki taikinan päälle, ts. siunaa taikina.
Anna nousta 1-2h, tee kaksi litteää leipää (laitan suoraan pellille pari kasaa, kuten kuvasta näkyy!), anna kohota liinan alla (taikina tarttui liinaan, apua!),
paista 250 asteessa n. 20 min.
Laitan teräksisen vesikipon uuniin, kuoresta tulee kova.
Valmiita leipiä ei tarvitse peitellä.
Sen kun syö vaan ja kiittää Jumalaa!

Joten näkemiin vaan, arvoisa lukijani, menen syömään :)