12.04.2010 - Ilta on tullut Luojani, armias ole suojani - nukkumaanmenon aika.

Kaunis päivä, muistaakseni.

Isä taivaassa tietää, mitä lapsi tarvitsee. Kun menin Arin luo, löysin itselleni muutaman kefiluksen juotavaksi. Jollakin oli eväät levinneet pitkin mäkeä, ja ilmeisesti hermot sen myötä. Niin olivat terveelliset kefilusjuomat jääneet vallan ilman juojaa.

Mutta ei hätää, nyt ne on hotkaistu parempiin mahoihin, jonne on tungettu myös apteekin maitohappobakteereja tasapainottamaan yökötysoloani. Joten huomenissa lienen kuin eri ihminen. Tai ensi vuonna ehkä viimeistään.

Olen kirjoittanut vuokrasopimuksen uudesta kodistani, vaikka asustelemme tässä vielä hyvän tovin.

Eilen luin tarinan, joka oli tavallaan hyvä. Jäin miettimään nykykirjojen moraalia ylipäänsä. Kirja kertoi naisesta, jonka rakastettu kuolee. Myöhemmin selviää, että mies olikin naimisissa koko ajan, vaikka valehteli eronneensa. Pian nainen aloitti uuden suhteen toisen työtoverinsa kanssa, joka puolestaan oli rakastanut naista jo kauan.

Kirjassa oli joitakin erinomaisen kunnioitettavia arvoja. Eräs oli se, että nainen antoi katalalle äidilleen anteeksi, ja vapautui itse katkeruusta. Rehellisyyttä ja totuutta painotettiin monet kerrat, mikä on tietysti oikein.

Mutta kaikki nuo arvot olivat ihmisten mittapuulle rakennettuja arvoja. Jumalastakin kyllä puhuttiin, mutta Jumalan totuutta ei kyselty. Sängyssä viihdyttiin ilman avioliittositoumuksia vallan hyvin, eikä totuuden ja oikeellisuuden perään kukaan kysellyt siinä vaiheessa.

Kirja oli siis ihmisen mielen mukaisesti rehellinen, totuudellinen ja oikea. Mutta Raamatun sanan alla ihmisen totuudet eivät kestä. Voimme olla mielestämme vaikka kuinka oikeamielisiä jne. Tuollaisella käytöksellä ei kuitenkaan ole mitään arvoa pelastuksen kannalta. Tietysti nuo ovat oikeita ja tavoiteltavia asioita, mutta Jumala tahtoo sydämemme, ei tekojamme.

Jos emme ole kuuliaisia sille, mitä Jumala sanoo vaikkapa avioliiton ulkopuolisista sukupuolisuhteista, olemme uskottomia Jumalalle. Rikomme itseämme ja toisiamme. Petämme itseämme ja muita.

Jumalan vastustaja ei välitä vähääkään uskollisista puheistamme ja totuuden toitottelusta niin kauan, kun sydämemme kulkee erossa Jumalasta. Meidän tulee olla samaa mieltä Jumalan kanssa siitä, että olemme syntisiä ja emme voi pelastua ilman sovitusta, jonka Jeesus teki puolestamme.

Siinä mielessä täysin jumalattomat kirjat ovat turvallisempia kuin sellaiset, joissa puhutaan ikään kuin tiedettäisiin totuus. "Te eksytte, koska te ette tunne kirjoituksia", sanoi Jeesus.

No, kyseinen romaani ei ollut edes mikään hengellinen kirja. Mutta joku Raamattua tuntematon voi pitää sitä melkein sellaisena. Minäkin joskus luulin hengelliseksi kirjaa, jossa mainittiin Jumalan nimi tai Korkein tai muuta sellaista. Mutta olin pahasti väärässä.

Olisi äärettömän tärkeää, että jokainen lukee ITSE Raamattua. Apostolien teoissa kerrotaan, että ihmiset tutkivat joka päivä kirjoituksista, oliko niin, kuin apostolit olivat opettaneet.

Tänään sain kirjastosta uusimman Eilan Paynen kirjan Katriinan elämästä. Se on raikasta luettavaa uskovan naisen perheestä. Siirryn sohvalle sitä lukemaan. On suloista lukea ihmisistä, jotka etsivät vilpittömästi Jumalan tahtoa rukoillen ja Raamattua lukien. Se on jotain ihan muuta kuin tuollaiset, joista kirjoitin. Mutta kuka käski lukea kyseistä kirjaa, oma syyni. Olisin lukenut Raamattua senkin aikaa. Mutta pitää vaan ahmia ja haalia kaikenlaista. Ei ihme, että on yököttävä olo mahassa!

Huomenna ostan autoon uudet kesärenkaat. Entiset ovat kohtalaisen sileät.

Kauniita unia, arvoisa lukijani!