05.04.2010 - Pääsiäisen viettoa kotosalla.

Pilvistä.

Kuva-arvoitus. Kuka on oheisessa kuvassa:
a) Terhin äiti
b) Vävyni anoppi
c) Teron isän vaimo
d) Toinen Petrin sisaren vanhemmista
e) Jyrkin vaimon anoppi

Myönnän, että kisa on vaikea, oikean vastauksen löytäminen vaatii tarmoa ja sinnikkyyttä, ynnä ylen syvää ongelmanratkaisukykyä. Mutta kenties jokunen lukijoista selvittää probleeman.

Aamulla ampaisin kirkkoon. Olen varmaan hikipinko, farisealainen typerys tai jotain siltä väliltä, mutta minua kiusaa hihitys ja höpötys kirkon takaosasta pitkin kirkonmenoja. Jotkut rippikoululaisista eivät jaksa olla hiljaa. Vaikka minulla on vähän huono kuulo ajoittain, niin mielestäni väärinä aikoina. Kuulen, mitä en tahdo, ja mitä tahtoisin, en kuule!

Kokemuksesta tiedän, miten käynee tulevaisuudessa noille häiritsijöille, jotka hoopoilevat Jumalan huoneessa. Itse aikoinani käyttäydyin typerästi rippikouluaikanani kirkossa. Jumala otti minut kiinni! Uskoon tuloni jälkeen olen katunut monet kerrat lapsellista käytöstäni. Saan usein muistutuksen siitä, varsinkin, kun kuuntelen nykyisiä häiritsijöitä.

Mangs vastailee nuorten ja aikuistenkin kysymyksiin lehden palstalla, joita julkaistiin hänen kirjassaan 1950-luvun paikkeilla. Eräs ei-uskova kyselee, miksi uskovat nuoret hänen työpaikallaan eivät toimi, kuten hänen mielestään heidän tulisi uskovina tehdä.

Viisaasti Mangs vastaa kysymykseen. Hän sanoo, että heidän käytöksensä voi johtua kasvatuksen puutteesta. Ei uskoon tulo tee automaattisesti ihmisestä fiksua ja hyvin käyttäytyvää. Uudestisyntynyt ihminen on pelastunut Jumalan vihalta ja on uusi luomus. Mutta hänen käytöksessään voi olla paljon toivomisen varaa.

Meillä vanhemmilla on vastuu lastemme kasvatuksesta. Mutta miten kasvattavat nykyajan vanhemmat, kun he itsekään eivät kenties ole saaneet kasvatusta oikean ja väärän suhteen? On mahdotonta opettaa sellaista, mitä ei itsekään osaa. Vajavaistahan toki kaikki kasvatus on, sillä me olemme jokainen synnin alaisia ihmisiä.

Meidän tulisi siis kasvaa ei vain uskossamme vaan myös ihmisinä, koko ajan. Jatkuvasti meillä on tarvetta parantaa käytöstämme ja hioa luonnettamme. Hyvä käytös ei pelasta meitä, mutta ehkä meidän olisi helpompi elää toistemme kanssa, jos emme olisi yhtä keskeneräisiä kuin syntyessämme.

Eräs nainen kertoi elämässään Uusi Tie -lehdessä. Hän sanoi avioituneensa vasta 46-vuotiaana. Sen takia hän sanoi ymmärtävänsä hyvin yksinäisiä lähettejä. Hän kertoi myös, että hän piti itseään kohtalaisen onnistuneena ihmisenä, jonka luonne oli aika sopiva.

Kun nainen sitten meni naimisiin, hän löysikin itsestään ihmeen sopimattomia piirteitä uskovaksi ihmiseksi, ja ylipäänsä ihmisenä. Kaiken kaikkiaan naimisiin meno toki oli hänestä ihana asia.

Näin käy jokaiselle, joka päästää toisen tarpeeksi lähelle itseään. Ystävyyssuhteissakin tämä tulee ilmi. Tietyssä läheisyyden kohdassa ystävyys joko jatkuu tai se katkeaa. Näin on käynyt itsellenikin usein vuosien mittaan.

Aviosuhde tietysti on kaikista lähin. Siinä kaksi ihmistä tulee yhdeksi. Hioutuminen on välttämätöntä, että voidaan elää yhdessä. Tulee yhteentörmäyksiä, on annettava ja pyydettävä paljon anteeksi. Mutta puolisoina on suuri mahdollisuus kasvaa myös ihmisenä hyvään suuntaan. Sitä ainakin itse toivon elämältäni!

Terhi ja Tatu ovat kyläilleet ahkerasti täällä ollessaan, ja noro-virus pääsi ilmeisesti Tatun kintereille. Nyt hän on nauttinut lähinnä keltaista jaffaa, ja katsellut elämää sängyn pohjalta. Minäkään en mene Arin luo tänään, etten ainakaan vie sinne virusta. Me muut tosin olemme kunnossa, ainakin tällä hetkellä.

Pyhät alkavat olla ohi ja arki alkaa. Aika näyttää, mitä tulevat päivät tuovat. Jeesus kulkee edellä raivaten tietä, avaten ovia, sulkien toisia. Niin on hyvä.

Voi hyvin, arvoisa lukijani! Iloa iltaasi!