29.03.2010 - Jumala sen tekee!

Nollakeli, lössöä, pilvistä, mutta uuden lumen myötä häikäisevän kirkasta.

Kirkossa me olimme Arin kanssa! Ari oli pirteä kuin mikä. Itse olin kaikkea muuta, ja mietin, jaksanko ollakaan. Mutta elvyin Sanan, rukouksen ja ystävien keskellä Pyhän Hengen hyvässä hoidossa. Sain lisäksi erään tärkeän palautteen, jonka myötä sain toivoa ja tulevaisuuden näkymää.

Jukka Jämsen opetti yhteydestä. Hän on hiippakunnan lähettisihteeri, jos oikein muistan, pappi ja ilmeisesti opettaja armoitukseltaan. Hän puhui selviä sanoja, miksi on tärkeää jakaa asioita, omaisuuttaan ja elämäänsä toisten kanssa. Koska Isä, Poika ja Pyhä Henkikin ovat yhtä, samoin myös meidän tulee olla yhtä.

Voi, miten olin onnellinen, kun Ari oli kanssani. Jämsenin johdolla siunasimme toisiamme kolmen hengen ryhmissä, rukoilimme sairaiden puolesta ja kaikki tuo oli hoitavaa ja suloista.

Tänään olin jälleen avannolla. Laiskotti köpötellä Hietasaareen, mutta kävin ottamassa kirjastosta vauhtia. Vein kolme omaa kirjaani vaihtopöydälle, ja aikomattani yhtä monta lähti mukaani. Nyt olen jälleen yhden velkaa! Se tarkoittaa sitä, että vien taas jonkun kirjan, ja arvattavasti keksin jonkun mukaan otettavan. Pitänee siirtyä velottamaan Teron hyllykköä, kun en keksi enää omia, joista tahtoisin luopua.

Haalin omistukseeni toisen Frank Mangsin kirjan. Luen vielä edellistä, ja joudun jatkuvasti viivaamaan sitä, kun mies puhuu ihan minun ajatuksiani. Toivoni lentää kattoon lukiessani, sillä ymmärrän, että on muita, jotka ajattelevat samoin kuin minä. En olekaan epänormaali tai omituinen. Tai jos olen, muitakin löytyy.

Ari oli iloinen ja pirteä, kun olin hänen luonaan tänä iltana. Katsoimme pari hyvää ohjelmaa, ja rukoilimme yhdessä. On tosi paljon kiitos-, mutta myös rukousaiheita.

Tapani Suonto on yksi lempiopettajani seiskalla. Tänään hän opetti uskossa vaeltamisesta. Tein muistiinpanoja, kirjoitan referaattini kirjoituksiin, jos ennätän.

Kun kävelin äsken sairaalasta kotiin, olin hyvin onnellinen, iloinen ja kiitollinen, enemmän kuin pitkään aikaan. Pyhä Henki minussa ylistää Jumalaa hänen hyvyydestään ja rakkaudestaan. On hyvä katsella toisinaan kellarin mustia seiniä, silloin ilokin tuntuu syvemmältä, kun sen jälleen tavoittaa.

Olen ollut monta päivää aikeissa tehdä rahkapiirakkaa. En ole jaksanut enkä kyennyt. Sen sijaan hamstrasin eilen niitä kirkon jälkeen lähetysmyyjäisistä, rahkapullia siis. Olen syönyt jo neljä. Onneksi Tero ei näytä välittävän niistä, vaikka ne ovat ihan näkösällä. Vielä on saman verran jäljellä.

Laitan tulet saunan pesään. Tero on pessyt saunatilat tänään, on mukava mennä puhtaaseen saunaan. Tero on nuortenillassa. Hänen flunssansa on paranemaan päin, ja kirjoitukset ovat takanapäin. Nyt vain tuloksia odottelemme.

Keittiön kaappeja jaksan vieläkin ihmetellä: ne ovat kuin uudet. Mainostin taikasientä avantopukuhuoneessakin. Olen innostunut ja tyytyväinen, kuten lukija voi arvata. Minullahan on ainoastaan kaksi vaihdetta: innostunut - tai kellarissa!

Tästä lähtien tartun vain ripaan, kun avaan kaapin, niin pinnat eivät likaannu. Niinhän sitä luulisi - jotenkin kaikki vaan aina likaantuu uudestaan! Ja joku kaatelee kahveja pitkin kaapinovia. Hmmh.

Toivotan jälleen hyvää yötä, Jeesus myötä, arvoisa lukijani.