28.03.2010 - Lepopäivän viettoa

Vesisadetta. Harmaata.

Tänään eräs kirkkotuttuni ilmoittautui siivoustalkoisiin, jahka kodinvaihtoni on ajankohtainen ja tarvitsen apua. Kirjoitin nimen välittömästi listaan, etten vain unohda. Luulisi, ettei tuollaista unohda, mutta vakuutan, että se on täysin mahdollista minun muistillani.

Nalle-maalariystäväni, jonka kotisivuille pääset linkkieni kautta muun muassa, on ollut minulle tärkeä pilari elämässäni. Olemme jynssänneet vuorotellen toistemme koteja muuttojen yhteydessä. Sitäkin enemmän olemme soutaneet syviä vesiä. Vuoroin olemme olleet upota, mutta aina on pelastusrengas löytynyt ystävän heittämänä tai jotenkin muuten. Usein Jumala käyttää ihmisiä käsinään ja jalkoinaan!

Siivoustalkoot ovat mielestäni mukavia. Viimeisen parin vuoden aikana olen missannut monta hyvää mahdollisuutta auttaa kyseisessä puuhassa läheisiäni, sillä estettä on pukannut. Jos ei muuta niin voimien vähyys. Ehkäpä sinulla, lukijani, on joku tuttava naapurissasi, joka ilahtuisi avuntarjouksesta. Tai sitten toinen tulisi iloiseksi, jos itse pyydät apua!

Joka asialla on kääntöpuoli. Jonkun on vaikea pyytää apua, toinen ei kykene ottamaan vastaan. Jospa osaisimme sekä auttaa, että tarjota apua, pyytää apua itsellemme, että ottaa sitä vastaan, kun tarvitsemme.

Olen löytänyt Mangsista hengenheimolaisen, kuten kirjoitin jo aiemmin. Tässä eräs välähdys hänen elämäänsä:

"Olin elänyt intensiivisemmin, kuin mihin minulla oli varaa. - - Minun täytyi antaa itseni kokonaan ajattelematta vähääkään, mitä tämä antautuminen ehkä maksaisi. Minun täytyi olla altis maksamaan, mitä Jumalan käytössä oleminen vaati.

" - - Ehkä minä menettelin väärin - - saarnasin viisi kertaa melkein yhtä painoa ja tyhjensin itseni pohjia myöten. En tiedä. En myöskään tiedä, miten menettelisin tänään - -50 vuotta myöhemmin. - - Tiedän vain, että ihmisen on äärettömän vaikea muuttaa perintötekijöitään ja saada niitä toimimaan muulla tavoin kuin ne vaativat.

" - Toinen päivä oli taivaallinen ja toinen oli helvetillinen, minun kokeminani.

"- Todellisuudessa olin yhtä autuas istuessani harmaan möhkäleen tavoin harmaalla kannolla, kuin edellisenä päivänä seisoessani auton lavalla ja koko olemus elämää uhkuen.

"- sekä oma henkeni että Herran Henki suorittivat rukouspalvelusta alitajunnassani sinä päivänä. Tiesin sen silloin, kun en tuntenut sitä eivätkä ajatukseni muodostaneet rukouksia." s. 112s. Sieluni laulu, Mangs.

Ajatuksena tähän jatkoon sopii hyvin Ps 139, josta tässä alkuosa:

1. Veisuunjohtajalle; Daavidin virsi. Herra, sinä tutkit minua ja tunnet
minut.
2. Istunpa minä tahi nousen, sinä sen tiedät; sinä ymmärrät minun ajatukseni kaukaa.
3. Käynpä tahi makaan, sinä sen havaitset, ja kaikki minun tieni ovat sinulle tutut.
4. Sillä, katso, ei ole sanaa minun kielelläni, jota sinä, Herra, et täysin tunne.
5. Sinä olet saartanut minut edestä ja takaa ja laskenut kätesi minun päälleni.
6. Senkaltainen tieto on minulle ylen ihmeellinen, ylen korkea käsittääkseni sen.
7. Minne minä voisin mennä, kussa ei sinun Henkesi olisi, minne paeta sinun kasvojesi edestä?
8. Jos minä taivaaseen nousisin, niin sinä olet siellä; jos minä tuonelaan vuoteeni tekisin, niin katso, sinä olet siellä.
9. Jos minä kohoaisin aamuruskon siivillä ja asettuisin asumaan meren ääriin,
10. sielläkin sinun kätesi minua taluttaisi, sinun oikea kätesi tarttuisi minuun.
11. Ja jos minä sanoisin: "Peittäköön minut pimeys, ja valkeus minun ympärilläni tulkoon yöksi",
12. niin ei pimeyskään olisi sinulle pimeä: yö valaisisi niinkuin päivä, pimeys olisi niinkuin valkeus.
13. Sillä sinä olet luonut minun munaskuuni, sinä kudoit minut kokoon äitini kohdussa.
14. Minä kiitän sinua siitä, että olen tehty ylen ihmeellisesti; ihmeelliset ovat sinun tekosi, sen minun sieluni kyllä tietää.
15. Minun luuni eivät olleet sinulta salatut, kun minut salassa valmistettiin, kun minut taiten tehtiin maan syvyyksissä.
16. Sinun silmäsi näkivät minut jo idussani. Minun päiväni olivat määrätyt ja kirjoitetut kaikki sinun kirjaasi, ennenkuin ainoakaan niistä oli tullut.
17. Mutta kuinka kalliit ovat minulle sinun ajatuksesi, Jumala, kuinka suuri on niitten luku!
18. Jos minä tahtoisin ne lukea, olisi niitä enemmän kuin hiekan jyväsiä.

On palmusunnuntai. Papin saarna Huutoniemen kirkossa puhutteli minua. Kiitos siitä Jumalalle!

Tahtoisin olla sen urheilijan kaltainen, johon pappi puheessaan viittasi lopuksi. Taisi olla italialainen jalkapalloilija, joka teki voittomaalin isoissa kisoissa. Tällöin pelaaja veti pois pelipaidan, ja sen alta paljastui toinen, valkoinen paita, jossa oli sanat:
I belong to Jesus!
Eli: kuulun Jeesukselle.

Näin Jumala sai kunnian tuon miehen hyvästä urheilusuorituksesta.

Olkoon tehtäväni millainen tahansa, rukoilen, että Herra voisi kerran sanoa minulle:
'Hyvä on, sinä hyvä ja uskollinen palvelija. Vähässä sinä olet ollut uskollinen, minä panen sinut paljon haltijaksi. Mene herrasi iloon.' Mt 25:21.

Kirkossa veisattiin tänään eräs lempivirsistäni:

Ei mikään niin voi virvoittaa
en muusta iloani saa,
ei autuutta saa suurempaa,
kuin minkä Jeesus lahjoittaa.
Vk 299:1.

Kohta patistan itseni avannolle lievästä tukkoisuudesta huolimatta ja menen Arin luo kirkkoreissua varten. Olen valmistautunut siihenkin, ettei menosta tule mitään. "Kaikki minä voin Hänessä, joka minua vahvistaa", sanon itselleni.

Siunattua pilvipäivää, hyvä lukijani!