24.03.2010 - Siunaa toista, itse siitä kostut!

Yöllä pakkasta -15 astetta, päivällä lämpöasteita. Lurujen tekoa pihalla.

Mikäli vanhat merkit pitävät paikkansa, savu pötryää uunista ennen kuin juttuni on valmis. Nimittäin kävin hivauttamassa teeleivät uuniin, ja luultavasti unohdan ne sinne.

Tämä tietokone on siitä surkea kapistus, että sen ääressä aika katoaa. Jos aion pikaisesti vilkaista vain jotain, kohta olenkin naama ruudussa pitkät tovit.

Olin Arin luona, ja katsoimme Joyce Meyerin ohjelman. Siinä vasta mainio nainen. Pidän hänen ohjelmistaan sitä enemmän, mitä useammin katson. Nytkin hän paasasi täyttä asiaa. Hänellä on kenraalimainen tyyli marssia näyttämöllä, ja laukoa asioita harvakseen. Usein hän näyttelee lisäksi sanomansa. Se taatusti jää mieleen.

Tänään hän opetti aiheesta: ole oma itsesi. Jumala rakastaa minua tällaisena, saan olla tällainen kuin olen. Kukin saa olla sellainen kuin on, ei tarvitse olla kuten joku muu.

Meyer sanoi, ettei häntä vakuuta se, millaisia ihmiset ovat kirkossa. Sillä on merkitystä, millaisia me olemme kotona. Kirkossa jaksamme toki olla hetken vaikka miten mukavia, mutta kun lapsi kaataa maidot pöydälle, niin että se valuu astioiden alle ja vielä pöydän koloihin, testataan jo vanhemman kärsivällisyyttä.

Tuo ohjelma valoi taas luottamusta ja vahvistusta minuun.

Jumalalla on täsmäohjelmat, kirjat, ihmiset ja kaikki juuri minua ajatellen. Miten hänen on mahdollista ottaa huomioon minut? Ja yhtä hyvin kenet tahansa ihmisen? Hänellä on, koska hän on totisesti Jumala, Kaikkivaltias.

Menin kirjastoon ja vilkuilin kirjanvaihtopöytää. Frank Mangsin kirja, hmmh. Aloin selailla sitä, ja istahdin lukemaan. Kohta haukoin henkeäni: Mangs puhuu minusta! Hän on ollut samanlainen kuin minä!

"Miksi sinä et voi olla kuten tavalliset ihmiset? - - Eihän hän ole lahjakkaampi kuin muutkaan. - - Eikä hän ole hurskaampikaan. - - Syynä on yksinkertaisesti se, etten ole malttanut hillitä itseäni. On totta, mitä ihmettelevä sisareni näki: asiain täytyy joko edetä täyttä vauhtia tai ei ollenkaan." s. 13s.

"Kerran - - kuuntelin julistajaa, joka melkoisen ironisesti puhui sellaisista, jotka ajavat vuoristo- ja laaksorataa taivaaseen. Ylös ajaessaan he huutavat "hei", ja alas laskeutuessaan he huutavat "voi". - - Minä tunnistin itseni ja lupasin pyhästi ja kalliisti yrittää tulla "tavallisten ihmisten" kaltaiseksi." s. 16.
Sieluni laulu, Mangs.

Tietysti Mangs huomasi, että hän on mikä on, ja hyvä niin. Siitä samasta puhui Meyer illan ohjelmassaan.

Olen vasta kirjan alussa, mutta nyt jo nautin, kun tiedän, että olen kohdannut hengenheimolaisen tuossa Närpiön miehessä. Närpiön raja sijaitsee muuten parin kilometrin päässä Arin syntymäkodista!

Lennätin teeleivät uunista ulos, ja sämpylät tilalle.

Tero meni 3K:hon, jota Petri luotsaa toistaiseksi. Petrille aukenivat ihmeellisesti ovet uuteen paikkaan, joten saa nähdä, pitääkö jonkun muun ruveta vetovastuuseen. Kyseessä on siis Kansanlähetyksen nuorten ja nuorten aikuisten ilta.

Matikan pitkä yo-koe oli tänään. Tero muiden mukana oli siellä koko kuusi tuntia. Koe oli hänen mielestään vaikea, ja vissiin muidenkin, kun siellä olivat muutkin viihtyneet viimeiseen asti. Tero on flunssainen, tai mikä lie pöpö häntä kiusaa. Nyt on vielä fysiikan kokeen pinnistys perjantaina.

Itse menen ottamaan kokaiinipiikin sieraimeeni jälleen aamulla. Ei ole naamarustinki oikein kunnossa vieläkään. Sain todella ystävällistä palvelua tänään omalla terveysasemalla, kun piti aikaa varailemani jo aamusta, ja sitten vielä pitkin päivää, ennen kuin homma selvisi.

Vielä ovat seinänvierukset tyhjäämättä lumesta, siis talon ulkopuolella. Hirvittävät nuo kinokset, joita ensin paasasimme pitkin talon kylkiä, ja nyt ne jäiset paakut pitäisi saada kauas seinistä.

Sämpylät uunista, on rooibos-teen aika!

Hyvää yötä, arvoisa lukijani!