11.03.2010 - Arvoituksia

Eilen lämpöasteita ja lumen sulamista. Tänään jatkunee sama keli.

Olipa kerran kaksi poikaa kesäisenä päivänä ulkona. Toinen makasi leikkimökin varjossa viltin päällä ja luki romaania. Hänellä oli sopivan lämmintä, ei kuuma mutta ei kylmäkään. Vähän raukaisi, pojan silmät lupsahtelivat.

Toinen poika harvensi viereisellä juurikaspellolla sokerijuurikkaita. Se oli kovaa työtä. Hiki virtasi pojan selkää pitkin ja valui silmiinkin, niin että pojan piti pyyhkäistä kämmenselällä vähän väliä hikeä otsaltaan. Työtä riitti ja riitti!

Vartin välein emäntä käveli pihamaalle tarjottimen kanssa. Hän huuteli pojille: "Täällä olisi vettä ja raikasta kotikaljaa! Maistuuko, pojat?" Tätä huutoa hikoileva poika pellolla oli odottanutkin. Hän hoippui juomaan ja joi monta lasillista. Kylläpä virkisti! Toisen pojan silmät olivat menneet kiinni, hän oli nukahtanut kesken lukemisen.

Näin jatkui muutaman tunnin ajan. Pellolla huhkiva poika riensi joka kerta juomaan, toinen vasta parin tunnin kuluttua. Ei niin, että tätä olisi janottanut, mutta kun selkää alkoi jo vähän jomotella loikominen.

Toisessa tarinassani kaksi miestä istuu iltaa talojensa edessä. Työpäivä on onnellisesti takana. Vaimot ja lapset ovat jo nukkumassa, on tyytyväinen ja hyvä mieli kummallakin miehellä. Kauppaa tehtiin hyvin, ei ole syytä huoleen. Ehkä heidän pitäisi laajentaa liiketoimintaansa, näin taitavilta miehiltä se onnistuu.

Miehet uskovat Jumalaan, he ovat mielestään kristittyjä, oikeastaan uskovaisia. Ei tietenkään mitään fanaatikkoja, jokin raja sentään on järkevällä uskolla ja hulluudella. Miesten asiat ovat siis reilassa, eikö niin?

Miesten mielissä pyörähtää ajatus, että Jumalalla on sormensa pelissä, eihän tässä muuten hyvin menisi. Tai ainakin Jumala on hyvä varmistus, vähän kuin takataskussa. Ei ihan lompakossa kuitenkaan, mutta sen vieressä. Jos vielä vähän tulee lisää voittoa, niin sitten riittäisi ehkä lähetyskolehtiinkin panna. Ajat ovat ahtaat, ei pidä olla leväperäinen rahojensa suhteen.

Mutta Jumalasta nyt on turha puhua. Asiansa osaavia miehet tuntevat olevansa. Jumalakin lienee tyytyväinen näihin edustajiinsa maan päällä, vai mitä! On mukava mennä lepäämään ilman huolen häivää. Vielä teeveen ääressä voisi miettiä työn laajentamista.

Toiset kaksi miestä ovat myös Jumalaan uskovia. Heidän tilanteensa ei näytä yhtä valoisalta. Päin vastoin. Edelliset miehet voisivat pitää näiden tilannetta suorastaan synkkänä. Mitä lurjuksia lienevät, kun heidät on lykätty vankilaan! Rikollista sakkia, ei noista uskovistakaan aina tiedä, millaisissa hommissa puuhaavat.

Nämä kaksi kolppia ovat häiriköineet kaupungilla sen sijaan, että olisivat tehneet kunnon töitä. Eräs nainen, olkoonkin että oli vain orjatyttö, teki työtään ja kertoi totuuksia ihmisistä, ja hänen isäntänsä oli tyytyväinen, sillä totuushan se tekee vapaaksi.

Mutta nämä kaksi miehenryökälettä eivät kestä totuuden edessä. Kun orjatar paljastaa, että he ovat Jumalan miehiä, miehet tekevät jonkun Jeesuksen nimessä sellaisen ilkityön, että orjatar menettää kykynsä paljastaa ihmisten asioita. Samalla tulot loppuvat hänen isänniltään, ja sekös vie hermot rehellisiltä ihmisiltä!

Vankilaan vaan äijät pieksemisen jälkeen, niin eiköhän ala totuus irrota heistäkin!
"Saamansa käskyn saatuaan vartija sulki heidät sisimpään koppiin ja pani heidät jalkapuuhun. Keskiyön aikaan Paavali ja Silas olivat rukouksissa ja veisasivat ylistystä Jumalalle. Vangit kuuntelivat heitä.

"Yhtäkkiä tapahtui raju maanjäristys. Vankilan perustukset järkkyivät, kaikki ovet aukenivat, ja kaikkien kahleet irtosivat.

"Kun vanginvartija heräsi ja näki vankilan ovet auenneina, hän veti miekkansa ja aikoi surmata itsensä luullen vankien karanneen.

"Silloin Paavali huusi kovalla äänellä: `Älä tee itsellesi mitään pahaa, sillä me kaikki olemme täällä.` Vartija pyysi valoa, juoksi sisälle ja lankesi vavisten Paavalin ja Silaan eteen. Hän vei heidät ulos ja sanoi:
`Herrat, mitä minun on tehtävä, että pelastuisin?`

"He sanoivat: `Usko Herraan Jeesukseen, niin pelastut, sinä ja sinun perhekuntasi.` He puhuivat Jumalan sanaa hänelle - - Hän - riemuitsi siitä, että hän ja koko hänen perhekuntansa olivat tulleet Jumalaan uskoviksi." Apt 16 luvusta.

"Jolla on jano, tulkoon ja juokoon elävää vettä, jota minä hänelle tarjoan", Jeesus kutsuu. Jolla on ahdistuksia tai tuskia, "niin avuksesi huuda minua hädän päivänä, ja minä tahdon auttaa sinua."

Kun joku voi iloita ja laulaa, vaikka ulkoiset olot eivät ihmissilmin edellyttäisi sitä, kertoo ihmisen sisäisestä rauhasta, jonka vain Jumala voi antaa Pyhän Henkensä kautta. Se voi kertoa myös näystä, joka ihmiselle on annettu. Tämä ymmärtää, että näyn toteutumisessa on monenlaisia vaiheita.

Chambers kirjoittaa:
"Jos kadotamme näyn, niin ainoastaan me olemme siitä vastuussa, ja me kadotamme näyn, kun hengellinen elämämme hataruuttaan vuotaa. Ellemme jouduta uskoamme Jumalan käytännöllisiin tuloksiin, häipyy Jumalan antama näky jäljettömiin."

"Ainoa tapa olla kuuliainen taivaalliselle näylle, on antaa parhaimpansa Jumalan jaloimpaan käyttöön, ja tämä voi tapahtua vain siten, että jatkuvasti ja päättävästi palautamme näyn mieliimme."

"`Jos se viipyy, odota sitä` Hab 2:3. Me emme voi täyttää näkyä, meidän tulee vain elää sen innoittamina, kunnes se itse toteuttaa itsensä. - - Näyn toteuttamisen odottaminen, kun se viipyy, on uskollisuutemme koe Jumalaa kohtaan."

"- - älä lähde liikkeelle, ennen kuin Hän vie. Jos itse valitset paikkasi, joudut tyhjän öljyruukun ääreen. Mutta jos Jumala saa siirrellä sinua, kannat kallista hedelmää.
Pääasia on totella taivaallista näkyä." Apt 26.

Olemme odottaneet 25 vuotta näkymme toteutumista Arin kanssa. Ilman Jumalan antamaa näkyä emme olisi kestäneet. Ari ei olisi jaksanut pysyä hengissä, minä en olisi jaksanut toivoa hänen selviytymistään lukuisista kuolemanvaaroista. Arvelen, ettei enää kovin monta vuosikymmentä tarvitse odottaa näyn toteutumista :D

Jumala, joka kutsuu meitä ja myös sinua, arvoisa lukijani, on uskollinen, vaikka me emme ole. Hän vie päätökseen kättensä työn. Meidän tulee suostua olemaan vain kuin eloton hansikas, johon Jumala puhaltaa Henkensä, ja niin se syttyy eloon!