01.03.2010 - Uusi armon aamu

Tänään on käännepäivä Arin tilanteessa. Kuume pitäisi saada pois, limaa nousee. Lähden sairaalaan ennemmin tai myöhemmin.

1. Daavidin virsi. Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu.
2. Viheriäisille niityille hän vie minut lepäämään; virvoittavien vetten tykö hän minut johdattaa.
3. Hän virvoittaa minun sieluni. Hän ohjaa minut oikealle tielle nimensä tähden.
4. Vaikka minä vaeltaisin pimeässä laaksossa, en minä pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani; sinun vitsasi ja sauvasi minua lohduttavat.
5. Sinä valmistat minulle pöydän minun vihollisteni silmien eteen. Sinä voitelet minun pääni öljyllä; minun maljani on ylitsevuotavainen.
6. Sula hyvyys ja laupeus seuraavat minua kaiken elinaikani; ja minä saan asua Herran huoneessa päivieni loppuun asti. Ps 23.

Rukoillen ja luottaen tähän päivään. Hän, joka pitää varpusistakin huolen, pitää varmasti huolen lapsistaan.

Klo 7.15.
Soitin sairaalaan äsken. Nyt kuului vähän parempaa. Lähden sinne pian.
Päivän sana rohkaisuksi Cowmanin kirjasta:

"Siitä huolimatta, että tilanne on hämmentävä ja vakava, kaikki on kuitenkin aivan oikealla tolalla. Enemmän kuin oikeassa on Hän, joka on sallinut sinun siihen joutuvan.
Se on kuin koroke, missä kaikki voivat nähdä Hänen kaikkivoivan armonsa ja voimansa ilmestymisen. Silloin Hän ei vain vapauta sinua vaan niin tehdessään opettaa sinulle unohtumattoman läksyn.
Jälkeen päin olet siitä saava monta ylistyslaulujen aihetta. Etkä koskaan tunne kykeneväsi kylliksi kiittämään Jumalaa siitä, että Hän teki niin kuin Hän teki."

Palaan illalla sivuille, jos Herra suo.

Klo 19 pian.

Olipa raskas päivä, vaikka ihan onnellinen kylläkin.
Olin ennen kahdeksaa Arin luona ja sain hänet yskimään ja olon parantumaan. Lämpö laski onneksi, välillä jopa ihan normaaliksi.

Lääkäri kävi selvittämässä jotain, mutta meinasin hermostua ja totta puhuen hermostuinkin. Hän lateli itsestään selvyyksiä, jotka olen tiennyt jo 12 vuotta. Lisääntyvistä tulehduksista ja taudin etenemisestä.

Joka tapauksessa Ari saa nyt takaisin panadolit, jotka oli otettu pois viikko sitten. Samoin hoitajilla lienee nyt lupa aloittaa Arille antibiootti, jos he näkevät sen aloittamisen tarpeelliseksi.

Jos Arin kuume alkaa viikonloppuna tai illalla, se ehtii liian pahaksi, ennen kuin apu tulee tuntien päästä. Antibiootti on aloitettava mahdollisimman pian.

Olin pari tuntia Aria yskittämässä, jos niin voin sanoa. Sitten kävelin hierojalle kaupunkiin ja takaisin tunnin päästä Arin luo sieltä. Menin mukaan viemään Aria röntgeniin. Keuhkokuumeena Arin tilannetta hoidetaan, huomenna kai kuulen tulokset kuvista, jos kysyn.

Iltapäivän tunnit olivat uuvuttavia Arille, jos minullekin. Ari oli uupunut yskimisestä. Tai siitä, että lima rohisi jossain, mutta hissi oli kykenemätön nostamaan sitä ylös. Häntä myös itketti ja nauratti monet asiat, ja sekin väsytti häntä lisää.

Kääntelin häntä puolelta toiselle iltapäivän ajan. Tein vuoteen itselleni kolmesta tuolista ja otin päiväunet, pienoiset, mutta sopivat.

Petrikin pistäytyi neljän maissa Arin luona ja siinä main Ari alkoi viimein rauhoittua, ja kun viideltä lähdin, luulen, että hän sai nukutuksi.

Arvelen, että pahin on ohitettu. Crp 175 tänään, mutta arvelen, että huomisaamuna jo hyvin laskenut. Ari on väsynyt ja heikko, kun lääkitys jatkuu ja limaa nousee. Hän jäi kuuntelemaan Maija Haikosen rohkaisevaa opetusta. Tällä on hyvä tyyli kertoa ja nauroimme Arin kanssa samoissa kohdissa. On suuri siunaus, kun puolisolla on samanlainen huumorintaju!

Toivotan Jumalan siunausta jokaiselle lukijalle, ja erityisesti kiitos, jos olet rukoillut tai huokaissut Arini puolesta. Olen hyvin kiitollinen, että hän on elävien kirjoissa edelleen. Vaikka Paavali sanoikin, että parempi olisi päästä Herran luo! Mutta olemme täällä siihen asti, kuin työmme on tehty. Niin oli Paavalikin. Ja kukapa rakkaimmastaan haluaisi luopua edes ajallisesti lyhyeksi ajaksi!

Hyvää yötä, Jeesus myötä!