19.02.2010 - On aika uupuneen levätä

Pakkasta noin 20 astetta, vähän viimaa luita virkistämään.

Vähitellen pitäisi alkaa virkistyä töihin menoa varten, mutta nyt vasta olenkin väsynyt. Miten syvällä uupumuksen lähde onkaan?

Tänään olin tunnin juttelemassa uskovan psykologin kanssa ja rukoilimme aluksi ja lopuksi. Miten paljon roiskeita riittää, paljonko pitää tyhjentyä, että on tyhjä? Paljon. Niin paljon, että jää vain Kristus. Ei mitään omia hyviä eikä huonoja tekoja.

Homer-Dixon kirjoittaa Cowmanin kirjassa tänään:
"`Rakas lapseni, ihmetyttävätkö sinua elämässäsi toinen toistaan seuraavat koettelemukset? Katsopas viinitarhaa ja opi siitä!
Puutarhuri lopettaa puhdistamisen, leikkaamisen, karhitsemisen, kypsien hedelmien korjaamisen sitten, kun hän lakkaa odottamasta puutarhastaan enää mitään satoa sinä vuonna.
Se jätetään itsekseen, koska hedelmien aika on ohi, eivätkä mitkään hoitotoimenpiteet voisi enää hyödyttää. Ehtona vaikeuksista ja koettelemuksista vapautumiseen on hyödyttömyys.
Toivotko minun siis lopettavan elämäsi puhdistamisen? Jätänkö siis sinut rauhaan?`
Silloin lohdutettu sydämeni huusi: `Ei, Herrani!`" Virtoja erämaassa, Cowman.

Sain käsiini Alan Redpathin teokset ja eilen luin Arille Daavidista. Syvällistä ja niin suloista sisimmälle. Äsken aloitin lukemaan Joosuan kirjan selitystä. Tässä ote siitä:

"Jumalan toiminta Vanhassa Testamentissä on sen esikuva, miten hän toimii Uudessa. Langenneen ihmiskunnan pelastuksen piti alunperinkin tapahtua ihmiseksi tulleen Jeesuksen Kristuksen kautta.
Ennen hänen tuloaan, kuolemaansa ja ylösnousemustaan, hänen kansansa tilanne oli Jumalan edessä sama kuin myöhemmin yksityisen ihmisen asema Jumalan edesä Jeesuksen Kristuksen kautta.
Toisin sanoen Jumalan teot Israelin kansassa kuvaavat hänen tekojaan sinussa ja minussa." s. 10

Raamatunkohta, jolla tänä aamuna pääsin käyntiin, avautui Markuksen 14. luvusta, jossa Jeesus on tuomittavana. Jakeessa 49 sanotaan:
"Tämä tapahtuu, että kirjoitukset kävisivät toteen."

Tuo jae lohduttaa minua. Se kertoo siitä, että mitään ei tapahdu sattumalta.

Isobel Kuhn käytti rukoustapaa, jota olen itsekin käyttänyt muistamatta, keneltä olen ajatuksen saanut. Hän sanoi vaikeuksien kohdatessa tähän tapaan:
"Jos tämä vaikeus on saatanasta, niin Jeesuksen nimessä sen on väistyttävä. Mutta jos tämä on Jumalasta, niin tapahtukoon Jumalan tahto."

Olen siis turvallisella mielellä. Haistelen uunista tulevia kalakukon tuoksuja. Petri toi ahvenia eilen, ja kukko saa hautua uunissa viisi tuntia ja risat päälle. Tuoksu on hyvä, jospa makukin olisi.

Soitin sairaalaan Arille terveiset. En jaksa mennä sinne tänään. Olen aivan väsynyt päivän painosta tähän asti. Jumala kantaa riekaleenikin ja pitää huolen. Suren, kun en voi soittaa Arille itselleen ja puhua hänen kanssaan. Jumalalla on hyvä suunnitelma, vaikka en sitä nyt vielä ymmärrä.

Huokailen ystävieni puolesta. Eräällä on äitinsä hautajaiset huomenna, toisella veljen hautajaiset viikon päästä. Lapsuudenystäväni isän hautajaiset tulossa pian. En ole varsinainen esirukoilija mielestäni, mutta haluan kulkea ystävieni rinnalla, kuten hekin kulkevat matkaa tehden minun kanssani. Toinen toistamme tukien kestämme, kun sanomme toisillemme: "Ole luja ja ole rohkea. Herra, sinun Jumalasi, on sinun kanssasi."

Sitä pyydän myös sinulle, arvoisa lukijani!