16.02.2010 - Jokainen ihminen päättää, mitä tietä hänen sielunsa kulkee. (Lainaus Oxenhamin runosta.)

Talvisen kaunista.

Isobel Kuhnin kirjassa "Etsimässä", on alussa John Oxenhamin runo, suomennettuna:

"Jokaiselle ihmiselle avautuu tie
ja teitä
ja eräs tie
Ja ylevä sielu kiipeää korkealle
Ja alhainen sielu haparoi alaspäin
Ja sumuisten tasankojen välimailla
loput ajelehtivat sinne ja tänne.
Mutta jokaiselle ihmiselle avautuu tie ylöspäin ja alaspäin.
Ja jokainen ihminen päättää, mitä tietä hänen sielunsa kulkee."

Julkaisin tämän jokin aika sitten. Nyt olen lukemassa kyseistä kirjaa. Se on raikas ja rohkaiseva.

Isobel on uskovan perheen tytär. Kun hän menee yliopistoon, eräs maineikas luennoitsija tekee tyhjäksi elävän Jumalan olemassaolon. Isobel suistuu tietämättään sumuisille tasangoille.

Hänen elämänsä luisuu Jeremian luvun 23 jakeen 12 tavoin pimeään:
"Sentähden heidän tiensä on oleva heille kuin liukas polku pimeässä, he suistuvat sillä ja kaatuvat; sillä minä tuotan heille onnettomuuden heidän rangaistusvuotenansa, sanoo Herra."

Ensin on hauskaa olla maailman teillä. Isobel juhlii, mutta ei sorru tupakkaan tai alkoholiin. Häntä jopa pidetään kristittynä, niin hän poikkeaa toisista. Itse hän tietää, ettei usko ja luota Jumalan olemassaoloon.

Erinäisten vaikeuksien jälkeen Isobel rukoilee pikaisesti Jumalan apua. Hän yllättyy, sillä apu tulee selvästi hänen ulkopuoleltaan. Isobelin sydämeen laskeutuu rauha. Kuitenkin elämä jatkuu ulkoisesti huvitellen ja pinnallisesti. Toisella tasolla Isobel etsii Jumalaa, lukee Raamattua ja rukoilee.

Ihmeellisiä teitä Jumala osoittaa tälle nuorelle etsivälle sielulle tien luokseen. Rakastavia kristittyjä löytyy, vaikkei Isobel osannut heitä odottaa olevankaan.

Kirja on hyvin syvällinen omaelämäkerta. Kuhnin toinen kirja "Areenalla" jatkuu samantyylisesti. Luen senkin uudestaan, jahka ehdin.

Jyrki sai tilatuksi minulle huutonetistä lisää Redpathin kirjoja, odotan niiden tulevan lähipäivinä. Tämän kirja Nehemiasta osui minulle naulankantaan, kuten sanotaan. Suoraa Jumalan käytännön opetusta ja ohjausta juuri tähän elämäntilanteeseen.

Viime yönä hartioitani särki, ja siihen heräsin aamuyöllä. Hierojalla käynti on ollut päivätyöni, muuten keräilen voimia ja köpöttelen Arin luokse illansuussa. Tiedän hänen odottavan minua koko päivän.

Uupumus on päivän sana. Mutta lannistunut en ole. Väsymys ja pettymys omaan itseeni ja muutenkin hukassa olo ei kaada minua. Odotan jotain uutta tapahtuvaksi! En ole Jumalaltani kateissa, piilossa enkä eksynyt. Elämääni kuuluu nyt tämä vaihe, ja se on käytävä läpi, tuntui miltä tuntui.

Tässä katkelma Kuhnin kirjasta "Etsimässä":
"... ehkä ei ole välttämätöntä erota kodista ja ystävistä, mutta meidän täytyy irrottaa sydämemme kaikesta riippuvuudesta maallisesta avusta ja tuesta, jos haluamme oppia yksinkertaisesti ja ehdottomasti luottamaan ikuiseen Jumalaan." s.40.

Ja myöhemmin:
"Kun hän oli jättänyt asian Herralle, niin ei hän ollut huolissaan siitä, kuinka Hän sen toteuttaisi: hän ei yrittänyt kiirehtiä asioitten edelle, - - Muuan hänen lempilauseitaan oli: `Täytyy taipua Hengen johtoon`, ja hän tosiaan toteutti sitä elämässään." s. 45.

Joten minäkin taivun Hengen johtoon ja odotan, mitä Herralla on minulle varattuna. Yritän olla kärsivällinen ja pitkäpinnainen, mutta en ole varma, miten se sujuu.

Siunausta sinulle, hyvä lukijani!