15.02.2010 - Uuden armon päivää, hyvä lukijani!

Kaunis päivä tulossa.

Illalla kirjoitin uupuneena Ajankohtaisjutun, ja tuhosin sen vahingossa. Olin niin väsynyt, etten jaksanut edes surra.

Tänään heräsin varhain, kun näin merkittävän unen. Se oli vahvistus sanaan, joka tuli minulle viikko sitten kirkkomatkalla. Eilen sama sana tuli Maija Haikosen kirjan kautta. Uni oli kolmas samasta asiasta kertova viesti. Kerron sen myöhemmin, jos näen tarpeelliseksi.

Kuuntelin herättyäni pari tuntia psalmeja. Ne rauhoittivat mieleni, joka oli ahdistettu ja vapisi pelosta. Psalmin 147 loppujakeet avautuivat:

"Kun hän käskee, jää sulaa.
Hän käskee tuulensa puhaltaa, ja vedet virtaavat.
Hän on ilmoittanut sanansa Jaakobille,
käskynsä ja säädöksensä Israelille.
Muille kansoille hän ei niitä ilmoittanut,
hänen säädöksiään eivät toiset tunne.
Halleluja!"

Arin kanssa kuuntelimme eilen Kai Antturin elämästä kertovaa kirjaa, jonka Markku Vuorinen on kirjoittanut. Jumala puhui Antturille temppelin rakentamisesta Sanansa kautta.

Vaikka teksti puhui ikään kuin eri asiasta, Antturi kuuli tekstin liittyen juuri omaan tehtäväänsä, rakentamiseen. Sana sanoi, ettei tänä eikä ensi vuonna kylvetä, vasta kolmantena. Antturi toimi sanan mukaan, ja temppelin rakentaminen aloitettiin kolmantena vuonna.

Rakentamisesta ei vastusta puuttunut, mutta Herra vei asian hyvään päätökseen. Välillä poljettiin joidenkin herrojen varpaita, mutta nöyrtymällä työ pääsi päätökseen. Kiitos Jumalalle tällaisista kirjoista! Kiitos tällaisesta Jumalasta!

Tuolla tavalla itsekin koen Herran puhuvan. Jumalan sana avautuu tuhansien vuosien aikana elävänä ja voimallisena aina uusille sukupolville ja erilaisille ihmiselle. Se julistaa totuutta ja näyttää tietä, Jeesusta.

Tero sanoi illalla, että taidat, äiti, olla loppuun palanut. Olen iltaisin niin uupunut kaikin tavoin, että on vaikea nukahtaa. Mutta saan nukuttua ilman nukahtamislääkettä, enkä ole masentunut. Jalkoihini on vain tarttunut lyijypuntteja, joita on raskas raahata. On aika pysähtyä, hiljentää vauhtia, että kuulisin, mihin Herra näyttää tietä.

Jumala on siirtänyt minut kätensä varjoon. Siinä on turvallista olla täysihoidossa, itkeä, kiittää ja valittaa. Tiedän, että hän kestää minut varmasti. Ja Ari kestää, hän on osa minua. Ari on oma ihmiseni, ja minä hänen: me tuemme toisiamme. Jumala on antanut meidät toisillemme.

Uskolliset ystävät ja esirukoilijat ovat Jumalan suuri, ihmeellinen lahja, armoa tällaiselle kuin minä. Kiitän heistä/teistä Jumalaani.

Ahdistuksissa Jeesus tulee rakkaammaksi, tärkeimmäksi. Hänen nimessään ja kalliissa sovintoveressään saan tänäänkin uskoa kaikki syntini anteeksi, iloon, rauhaan ja vapauteen asti. Niin myös sinä, arvoisa lukijani!