Kategoriat: Muu kirjoitus
Noin 10-vuotiaana, keskikoulun 1. luokalla.
Oli jouluaatto. Siinä kahden maissa menin pikkuveljeni kanssa saunaa. Veljeni oli löylymestari. Minä intin ensin ainakin puoli tuntia. Sitten vasta muistin, että hän pian kantelee isälle. (Sillä hän on kantelupukki.) Pian kuitenkin arvelin, että hän rupeaa ulisemaan. Niin minun täytyi luopua. Kyllä minua harmitti!
No, minkäpä sille voi, kun on tuollaisia kamalia pikkuveljiä. Otin ainakin puolituntia sorkkalöylyjä. Huusin koko ajan: "Lissää löylyä, kyllä minä kestän!" Sitten huomasin, että veljeni oli lähtenyt. Voi, harmin paikka! Minähän aivan kulutan ääneni, kun sain kiljua.
Kovien löylyjen jälkeen kävin ulkona vähän pyöriskelemässä. Kylläpä teki hyvää! Taas otin kovat löylyt. Huh, huh, kun oli kuuma!
Kohta huomasin, että olin ollut saunassa vaikka kuinka kauan. Arvelin, että pukki jättää. Saunasta pois mentäessä kävelin ja katselin tähtiä. Mietin, oliko tämä joulusauna ollut kaikista saunoista paras. Niin, niin se oli!
- 7,5 irtosi tästä aineesta.