08.02.2010 - Erilaisia päiviä

Harmaata, aurinko piilotteli jossain.

Eilisen tekstissä poseeraan itse vaatimattomasti villapaidassani, mutta nyt teksiä kaunistaa Hanna. Kaupungissa oli häämessut, joissa hän oli yksi esiintyjä, niin ymmärsin. Hän saapui kauniissa hääkampauksessaan eilen kirkolle Ollilaista kuuntelemaan, ja kuvaaja iski heti päälle.

Meinasi jäädä kuvat sivulle laittamatta, sillä etsimme Teron kanssa äsken kameraa joka paikasta, jonne sen yleensä lymytän. Terossa on salapoliisiainesta. Minä unohtelen tavarani luonnollisesti vain sitä varten, että näen, onko pojassa kykyjä löytää. Jos vaikka parin vuosikymmenen päästä joutuu etsimään avannolle vanhainkodista livahtanutta äitiään.

Joskus olen ivallisesti huomautellut, miten joku ei muka löydä jotain kapistustaan, jos se vaikka on vähänkin jonkin muun alla. Kaiken edestään löytää, minkä taakseen jättää, jokaisen heittämänstä kiven saa kerätä, mutta kaikkea kadottamaansa ei välttämättä enää löydä. Kamerani kökötti paperin alla pöydällä, omilla jäljilläni.

Tänään minulla oli kovia suunnitelmia päivän suhteen. Jälleen kaikki meni ihan toisin, mutta kenties ei huonommin ollenkaan. Puhelin ja kännykkä soivat vuorotellen. Rukoilin ystävien kanssa, ahdistus lisääntyy koko ajan ihmisten keskuudessa. Onnettomuuksia, sairauksia, vanhempien kuolemaa. Ikäpolveni vanhemmat ovat jo vanhuksia.

Avannolle aioin, mutta en ehtinyt. Arin luona olin muutaman tunnin. Ari on sielunhoitajani, parhaasta päästä sellainen. Ei takuulla lavertele eteenpäin. Jos ihmiset aavistaisivat, siellä istuisi jatkuvasti joku sieluansa hoidattamassa. Möykky mahastani hävisi, kun puhuin ja rukoilimme. Arvostan ja kunnioitan miestäni hyvin paljon, jos joku ei sitä satu vielä tietämään.

Avioliittomme ei ole perusmalli, mutta sen perusta on kalliolla. Rukousyhteytemme on saumaton ja luottamus ja uskollisuus toista kohtaan on vakaa. Tiedämme varmasti, että puoliso rakastaa.

Vaimolle on erityisen tärkeää, että mies kuuntelee, on kiinnostunut hänen asioistaan, että rukoillaan yhdessä, kuormat jaetaan. Etenkin vaimon kuormat. Ja kun lisäksi saan lähes jatkuvan katsekontaktin häneltä, niin tuleepa sisin hoidetuksi.

Ari oppi katsekontaktiasian konkreettisesti, jos leikilläni voisi sen niin ilmaista. Joskus muinoin motkotin hänelle, ettei ole kiva, kun hän ei vilkaisekaan minua, kun meillä on vieraita. Sen jälkeen Ari seurasi minua kuin hai laivaa katseellaan, kun seuraavan kerran samat vieraat tulivat. Jouduin vähän antamaan löysiä, "kun hänen katseensa saartoi minut edestä ja takaa". Nauramme asialle nykyisin.

Eilinen Ollilaisen puhe kirkossa oli tukevaa puhetta ja veti vakavaksi. Tämän päivän ihmisiltä ovat hukassa peruskäsitteet Raamatusta. Kun sanomme Jeesus rakastaa sinua, se ei merkitse ihmiselle välttämättä mitään. Synti -sanalla on myös eri merkitys, kuin mitä Raamattu sille antaa.

Itseni se vakuutti jälleen lapsi- ja nuorisotyön tärkeydestä. Eräs opettajaisä kertoi ala-asteikäisen lapsensa uskontokirjan sisällöstä. Siinä opetetaan eri uskontoja, mutta ei Luoja-Jumalasta tai Jeesuksesta, joka pelastaa meidät synnistä. Tuskin on Pyhästä Hengestäkään mitään. Jolla on sen ikäisiä lapsia, tutkikaapa lastenne uskontokirjaa.

Koulujemme uskontokasvatus perustuu johonkin muuhun kuin Raamattuun. Raamatun Jumala ei ole ainoa, se voi olla yksi monista, mutta ei ole muka lupa sanoa, että pelastus olisi yksin Jeesuksessa. Kuitenkaan ei ole muuta nimeä, missä voisimme pelastua kuin Jeesus. Ei ole muuta nimeä ihmisille annettu. Jokainen voi itse testata, onko tämä oppi Jumalasta, vai puhunko minä omiani. Raamattu kehottaa testaamaan. Rukoile ja etsi Jumalaa, hän ilmestyy sinulle varmasti. Hän sanoo, että etsivä löytää, kolkuttavalle avataan.

Jotain sain tänään tehdyksi, mitä olin aikonut. Selvitin vanhan pahvilaatikon sisällön. Löysin sieltä pari kansakouluaikaista ainevihkoani. Tarinoilleni olen nauranut, kirjoitan niitä kirjoituksiini. Vielä on selvittämätöntä tavaraa, mutta kevään mittaan aion selvittää kaiken.

Kun Nehemia rakensi Jerusalemin muuria, hänellä oli selvä päämäärä. Vanhat romahtaneet muurit oli siivottava pois ennen kuin uutta voitiin rakentaa. Ne rakentajat, joilla ei ollut samaa näkyä kuin Nehemialla, sanoivat, ettei se onnistu. Työ on liian laaja.

Nehemialla oli näky: työ onnistuu varmasti, toiseen käteen miekka, että vihollista voidaan vastustaa, ja toiseen käteen lapio tai muu työkalu. Hengen miekka on Jumalan sana meidän taisteluissamme, Ef 6. luku. Uutta ei voida rakentaa sortuneen päälle, muuten kaikki romahtaa jossain vaiheessa.

Vertauksessa kerrotaan, jossain evankeliumissa, että ihmiset halusivat juoda vanhaa viiniä, se on hyvää, se on tuttua ja turvallista. Uudesta ei voi tietää.

Jumala sanoo kuitenkin meille:
"Katso, minä teen uutta. Nyt se puhkeaa taimelle, ettekö sitä huomaa? Minä teen tien korpeen, virrat erämaahan." Jes 43 muistaakseni.

Aika haavat parantaa, uskon sen
arvet sielussani Jumalan rakkaudesta muistuttaa
Jeesus kärsi ja hänelle luettiin
kaikki syntini, ja ristiinnaulittiin.

Avohaavaani Herra hoitaa parhaiten
vähitellen kasvaa iho uusi sen
ihmiskäsin sitä ei saa koskettaa
sen kun tekee, on pakko parahtaa.

Yöllä heräsin ja itkin
kerroin Jeesukselle kaiken
hän puhui minulle armostaan
ja tunsin, häntä rakastan.

Jos tuskat käyvät yli ymmärryksen
on rauha myöskin ylimaallinen
kun hipaista saan hänen rakkauttaan
verensä puhdistaa, synnistä vapauttaa.

Vanha jääköön siis taa
uusi minua odottaa
mitä se on, sitä tiedä en
riittää kun Jeesus tietää sen.

Kirjoitteli Paula runoilutuulella.

Hyvää yötä, arvoisa lukijani!