01.02.2010 - Kevättä ilmassa, auringon punerrusta taivaan rannassa

Pakkasta 12 astetta, liukasta, lumitöitä jälleen.

Viikko oli väliä, kun tänään mojautin kylmään altaaseen Hietasaaressa. Mukavalta se tuntui. Vesihän on samanlämpöistä koko talven, ilman lämpö vain vaihtelee.

Paras tapa nauttia avantouimisesta, on kävellä ennen uimista ja sen jälkeen, niin että veri kiertää kunnolla. Se sopii ainakin minulle. Jos kuljen autolla kävelyn sijaan, jossain vaiheessa myöhemmin iskee kaamea vilu.

Sukulainen pyysi minut laskiaispullakahville, ja herkulliselta maistui! Valoisa mieli on tärkeämpää kuin jatkuva terveellisyyden höpöttäminen. Menikö avantokävelyn hyöty hukkaan yhden vaivaisen pullan takia, vaikka se valtava olikin? Sitä sisäinen kolesterolipoliisini yritti toitottaa, mutta sitä nyt ei kukaan jaksa kuunnella. Minä en, ainakaan jatkuvasti. Pääsääntöisesti olen tiukkana ruokavalioni suhteen. Eli öisin vältän syömistä.

Petri oli kunnostautunut vaatevarastonsa kartuttamisessa, ja veljekset kokeilivat takkeja ja muitakin vaatteita, joita kannoin vaatehuoneesta sovitteille. Taas on asiaa kirpparille, kun vien ylimääräiset sinne jonain päivänä. Pyhähousutkin minun on löydettävä. Hautajaisia on tiedossa Nivalassa, jos vain jaksan mennä.

Katsoin viime vuoden ajankohtaista, etten kirjoita samoja lainauksia kuin silloin. Tämän päivän Cowmanin tekstiä siellä ei ole (huominen on), joten tässäpä, hyvät lukijani, evästä päivään:

"Minä olen sallinut tämän tapahtua" 1 Kun 12:24.
- - Etkö ole rukoillut, että sinusta tulisi nöyrä? Etkä huomaa, että olen sijoittanut sinut juuri siihen kouluun, missä tätä ainetta opetetaan. Olosuhteesi ja toverisi toteuttavat vain minun tahtoani.
- - Tahtoisin sinun pääsevän perille lupausteni luotettavuudesta. Älköön sinusta sanottako, että "sittenkään ette uskoneet Herraan, teidän Jumalaanne." 5 Moos 1:32.
Oletko parhaillaan kulkemassa murheen yössä? Minä olen sen sallinut. Minä olen kipujen mies ja tuskien tuttava.
Olen sallinut maallisten lohduttajien epäonnistua sinun lohduttamisessasi, että voisit kääntyä minun puoleeni ja saada iankaikkisen lohdutuksen."

Eilen pääsimme Arin kanssa kirkkoon viideksi. Sanoin Jumalalle, että jos reissu on kovin raskas, en enää vie Aria kirkkoon tämän jälkeen. En jaksa. En pysty. En halua. En kerta kaikkiaan kestä. Laita alkaa häämöttää, jos ei jotain tapahdu.

Reissu meni ihan hyvin. Ari pärjäsi olemaan, tulimme hoidetuiksi Jumalan sanan opetuksen kautta. Järkyttävän uupunut olin, mutta hengissä kuitenkin.

Hyvää päivän jatkoa, sinulle arvoisa lukijani!