22.01.2010 - Ensin täytyy jonkun asian päättyä, ennen kuin uusi voi alkaa!

Pakkasta noin 15 astetta.

Kun istahdin koneen äärelle, minua alkoi itkettää.

Minua surettaa meidän ihmisten pienuus. Minulta on kulunut yli 20 vuotta vaeltaa Herran seurassa, että voin iloita ystävieni ilosta. Mutta jos en valvo ja katso Jeesukseen koko ajan, saatan vaipua itsesääliin. Voin alkaa kuvitella, että muilla on kaikkea, mutta minulla ei ole mitään.

Monien pariskuntien avioliitot ovat vaikeita. Uskovatkin saattavat erota, kun ei sitä toista voi kestää, tai voi huonosti toisen rinnalla.
Oivalsin kerran, että Jumala on antanut minulle sellaisen puolison, joka kasvattaa minua Jeesusta kohti.

Minä olen tarvinnut ekstrakoulutusta, ja Arin kautta Jumala on sitä antanut Porvoon mitalla. Arillekin on annettu hevosen tai jonkin muun hermot, että hän sietää minun tasajalkapomppimistani ja raivoiluani. Se on tosin vähentynyt viime aikoina. Laiskuus sen tekee.

Puoliso on tarkoitettu hiertämään kovia kohtiani ja olemaan kasvattaja Kristukseen. Jos häivyn kesken koulutuksen, niin paha juttu. En koskaan tiedä, mitä olisin voinut oppia Jumalan koulussa.

Ei Jumala ole tarkoittanut, että itse ja yksin yrittäisin selvitä. Hän vain odottaa, että voisi auttaa. Usein hänen apunsa kelpaa sen jälkeen, kun omat konstit ovat lopussa. Ehkä voisi vähän ennemmin jo rukoilla apua.

Viime aikoina olen huokaillut, minkä olen ehtinyt. Pohdin, miten mahtuisin 35 numeron kenkiin, kun omat jalkani ovat 39 numeron kokoa ja vielä leveää mallia? En ole keksinyt ratkaisua. Toivon, että se selviää muutamassa viikossa. Muuten pitää jatkaa ongelman pohdintaa. Uskon, että Jumalalla on ratkaisu asiaan, mutta minä en ole sitä vielä keksinyt. Jumalan maailmassa mikään ei ole mahdotonta. Ja "minä voin kaiken hänessä, joka minua vahvistaa", joten epäselvien asioiden keskelläkin on vain opittava luottamaan Jumalaan, joka ajallaan auttaa.

Tänään minulla on ollut hyvin kuluttava päivä. Mielessäni on sadun aihe, mutta en jaksa sitä kirjoittaa nyt ylös. Huomisaamuna minulla on lauantaipyhäkoulun pitovuoro. Nyt on aika mennä saunaan, ja sitten toivon saavani ajoissa unen. Viime yönä kesti neljään, ennen kuin vaivuin muutaman tunnin uneen.

Minulla on uusi Tempur -tyyny, jonka ostin Toivaisen Mikaelilta, hierojaltani. Se on hyvä, mutta totutteluaika on vielä menossa. En kääntyile öisin niin paljon, joten uneni on syvempää. Sitten kun sen joskus saan.

Arin kanssa kuuntelimme loppuun tänään Isyyspäiväkirjan, joka oli hyvä kirja. Ari jäi jatkamaan Raamatun kuuntelua, kun lähdin sairaalasta.

Voi hyvin, arvoisa lukijani. Jeesus siunatkoon unesi.