21.01.2010 - Händeliä kuuntelen

Reippaasti pakkasta tänään

Ilmassa on kevään merkkejä, taivas on päivän tullen kirkkaan vaalean sininen. Joulun sini on vaihtunut keväisempään. En muistanut ottaa kameraa aamulla, kun lähdin uimaan. Tuskin olisin jaksanut mitään kuvia ottaakaan. Ei siis haitannut.

Kun Jumala oli siunannut Daavidia, filistealaiset tulivat tervehtimään häntä ketun häntä kainalossa (2 Sam 5:17). Siellä missä Jumala siunaa, on saatanakin aina paikalla. Jos siis haluat elää rauhallista ja leppoisaa elämää, vältä Raamatun lukemista, ja keskitä voimasi viihteeseen.

Viihdelukemisto ei tosin anna rauhaa sydämeen, mutta Raamatun kautta sen voi löytää.

Cowman kirjoittaa tänään tykkiuutisia, jotka saavat minut innostumaan, sillä olen sotaa rakastava sielu, mitä hengelliseen elämään tulee:

"Kun Herra avaa meille oven suureen ja hedelmälliseen työhön ja vastustajia on paljon, niin pitäkäämme sitä pelastuksen merkkinä ja rukoilkaamme kaksinkertaista siunausta, voittoa ja voimaa. Vastustus lisää voimaa. Tykki kantaa kaksi kertaa kauemmas, kun räjähdysvoiman on löydettävä tiensä vastuksen läpi. Sähköä tuotetaan sähkölaitoksessa generaattoreiden osien vastuksen avulla. Ja varmaa on, että koittaa päivä, jolloin toteamme jopa saatanankin olleen Jumalan siunauksen välittäjänä.
Tie voittoon kulkee vaikeuksien kautta. Laaksosta noustaan ylös valtatielle. Kaikissa suurissa asioissa on ahdistuksen leimaa. Kruunut valetaan sulatusastioissa. Vain kärsimyksen viinikuurnan polkenut on saanut suurimman voittonsa.
Syvät tuskan uurteet otsallaan Jeesus sanoi:
"Maailmassa teillä on ahdistus." Mutta hän jatkoi heti sen jälkeen:
"Olkaa turvallisella mielellä: minä olen voittanut maailman."

Näin Virtoja erämaan -kirjan teksti lohduttaa minua. Omanarvontuntoni on poljettu jalkoihin ystävällisesti, mutta tehokkaasti. Aamulla aloin itkeä, kun annoin Terolle silitysohjeita. Mikä minä olen ketään neuvomaan, paraskin muka. Sen jälkeen unohdin kynttilän palamaan, kun lähdin asioille, enkä muistanut sulkea takan peltiä. Ei vain käynyt mielessänikään.

Jumalan seurakunta on näkymätön, se ulottuu yli maallisten seurakuntarajojen. Olen onnellinen, että minulla on rakkaita sisaria ja veljiä monissa seurakunnissa. Eräs heistä lähetti viestin tilanteestani tietämättä tänään:
"Tässä sinulle voiman sanoja: sillä minä Herra, sinun Jumalasi tartun sinun oikeaan käteesi, minä sanon sinulle: älä pelkää, minä autan sinua. Jes 41:13

Itkin monta kertaa, aina kun luin tuon päivällä. Jospa ryhtyisinkin ammatti-itkijäksi? Kuulin kerran itkijänaisen esityksen. Se on kovaa työtä, kun olan takaa itkee ja samalla runoilee tai laulaa. Ei ole laiskan hommaa. Voisi sopia minulle. Tekisin sen tehokkaasti ja tunteella, kuten kaiken, mitä teen. Harkitsen vielä asiaa. Yleensä en harkitse, vaan olen tehnyt jo siinä vaiheessa, kun asia tulee mieleeni.

Minulle rakas Raamatun kohta on Ilm 3. luvusta jakeet 7,8:
"Näin sanoo Pyhä, Tosi, jolla on Daavidin avain, ja joka avaa, eikä kukaan sulje, ja joka sulkee, eikä kukaan avaa. Minä tiedän sinun tekosi. Minä olen avannut eteesi oven, jota kukaan ei voi sulkea. Tosin sinun voimasi on vähäinen, mutta sinä olet ottanut sanastani vaarin, etkä ole kieltänyt nimeäni."

Tuossa yläkuvassa on ovi suljettuna. Ei näy, mitä sen takana on. Niin on minunkin elämäni yllätyksiä täynnä. Vuosi on alkanut sellaisella vauhdilla, että liekö viidenkympin villityksestä kysymys? Silmät pyörivät päässäni kuin pöllöllä, kun yritän tajuta, missä mennään.

Olen jutellut veljieni kanssa viime päivinä muutamia kertoja. Minua on tukenut veljeni kertomus sedästäni Otosta. Setä oli ollut sodassa monien miesten tavoin. Kun miehille tuli paketteja kotoa, kukin söi omastaan ja piilotti loput, ettei kukaan varasta heidän ruokaansa.

Otto-setä söi eväitään, sulki paketin ja jätti sen pöydälle. Kukaan ei syönyt sedän eväitä. Hänen ei tarvinnut sen kummemmin vahtia niitä. Tiedossa oli, kenelle ne kuuluvat ja sillä selvä.

Otto oli veljensä Jukan kanssa nuorena miehenä ojaa kaivamassa. Oja oli tiivistä savea. Miehet heiluttivat kuokkaa selkä märkänä. Joelle asti aikoivat kaivaa sinä päivänä. Niin oli päätetty, ja niin tehtiin. Siinä ei surkuteltu työn raskautta, viitsiikö ja jaksaako. Työ tehtiin, eikä siitä sen enempää naristu.

Kuulun tällaiseen sukuun, ja se on minulle kunnia. Minäkään en yleensä mieti, jaksanko jotain vai en. Jos jotain on tehtävä, se tehdään ja keino löytyy. Luovuutta ja uskoa itseensä ja Jumalaan se kysyy.

Isopappani poikineen muutti Lappajärveltä Nivalaan vuonna 1902. Papastani tuli pellonraivaaja. Minäkin olen sitä omalla sarallani, vaikkakin eri tavalla. Mutta tunnistan itseni esivanhemmissani.

Jos en olisi syntynyt tähän sukuun, en selviäisi koettelemuksistani. Minulle on uskottu paljon murheita ja vaikeuksia, mutta salliessaan kaiken tämän, Jumala on jo valmistanut pääsyn, että voin tämän kaiken kestää.

Odotan sitä päivää, että Ari pongahtaa vuoteestaan terveenä. Ja jos se päivä ei tule, se tulee sitten, kun Jeesus hakee meidät taivaaseen. Pääasia on, että Jumalan tahto tapahtuu. Jumala viisaudessaan, suuressa rakkaudessaan ja armossaan on antanut minulle rikkaan elämän, jo 50 vuoden ajan. Minä kiitän ja ylistän Jumalaa elämän lahjasta, perheestäni ja suvustani.

Rukoilen päivittäin sinun puolestasi myös, arvoisa lukijani! Jeesus ilmestyköön sinulle elämäsi kipukohdissa, iloissa ja suruissa.