19.01.2010 - Tyyni ei ole minua varten, myrsky sopii paremmin!

Pakkasta

Kirjoituskärpänen on täällä. Ja sen huomaan kaikesta. Istahdan koneelle sekunniksi, ja samassa makaroonilaatikko onkin ollut jo tunnin uunissa. Ylikin. Yritin vierittää kärventyneen ruuan Teron niskoille, noin kuvaannollisesti, mutta hän ei ollut muka nähnyt koko uunia. Hän ei siis voi olla syyllinen. Minä kai näin uunin, koska olin nakannut ruuat lennossa sinne. Ja unohtanut saman tien.

Makaroonilaatikkoa saattoi syödä kuin leipää. Mutta hyvää se oli ja on. Vähän pelkäsin, että jos onnistuisin huonommin kuin Petri eilen. Kaikkea sitä vanha ihminen ajatteleekin: on kateellinen lapsiraukkansa makaroonilaatikolle. Aivan kuin sillä olisi väliä, miltä se milloinkin maistuu. Toisinaan on palanutta, joskus taas suolatonta. Välillä suorastaan herkullista. Sellaista on elämä, ja sillä sipuli.

Päiväkirkossa oli pikkuruinen joukko ihmisiä. Puhuja sanoi, että helppo elämä ei välttämättä ole hyväksi. Hän luki hebrealaiskirjeesta, että
"Poikani, älä pidä halpana Herran kuritusta, äläkä menetä toivoasi, kun hän sinua nuhtelee;
sillä jota Herra rakastaa, sitä hän kurittaa; ja hän ruoskii jokaista lasta, jonka hän ottaa huomaansa".
Kuritukseksenne te kärsitte; Jumala kohtelee teitä niinkuin lapsia. Sillä mikä on se lapsi, jota isä ei kurita?
Mutta jos te olette ilman kuritusta, josta kaikki ovat osallisiksi tulleet, silloinhan te olette äpäriä ettekä lapsia." Hb 12.

Tapani Suonton opetti, että kun purjevene kelluu tyynessä säässä, se on suurimmassa vaarassa. Yhtäkkiä voi tulla tuulenpuuska, ja samassa puomi tai mitä parruja ne veneessä ovatkaan, saattaa iskeytyä arvaamatta veneessä olevaan, tämä putoaa mereen ja hukkuu. Näin on monelle käynyt, minäkin tunnen erään.

Kun sen sijaan on myrskysää ja kova vastatuuli, purjevene kiitää vauhdilla. Silloin veneilijä on jatkuvasti valppaana. Sää ei pääse yllättämään häntä, sillä hän valvoo.

Vertaus on lohdullinen. Paavali kertoo:
"Ja hän (Herra)sanoi minulle: "Minun armossani on sinulle kyllin; sillä minun voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa". Sentähden minä mieluimmin kerskaan heikkoudestani, että Kristuksen voima asettuisi minuun asumaan.
Sentähden minä olen mielistynyt heikkouteen, pahoinpitelyihin, hätään, vainoihin, ahdistuksiin, Kristuksen tähden; sillä kun olen heikko, silloin minä olen väkevä." 2 Kor 12.

Kuka on syntisen luontonsa puolesta innoissaan, kun myrsky raivoaa, ja näyttää, että se vain pahenee? Ei kukaan, minusta ei ainakaan ole siihen. Mutta henkeni minussa on innoissaan, kun pärskeet lyövät kasvoilleni. Se johtuu siitä, että "ahdistuksella Herra avaa korvani kuulemaan" hänen ääntään. Alan ymmärtää Raamattua. Vaikuttaa kuin koko Kirja olisi kirjoitettu juuri minun tarpeisiini.

Niinhän se onkin. Se on minua varten, koska huudan Herraa apuun. Haluan olla se lammas, jonka Jeesus on nostanut niskaansa. Siinä olen niin lähellä häntä, etten enää välitä, vaikka ihmiset veisivät viimeisetkin villat turkistani.

En toki ole kovin urhea. Mutta jos minun pitää valita, voinko luottaa Jumalan vai ihmisen sanaan, niin en epäile ollenkaan luottaa enemmän Jumalaani.

Ajattelin eilen Isää Jumalaa, joka sydän verta valuen katsoo kärsivää Poikaansa. Tämä Poika kuoli, koska hänen päälleen luettiin kaikkien maailman ihmisten synnit, ja kuoli puolestamme.

Kun minä lähestyn Isääni, ja ylläni on hänen Poikansa verellä pesty valkoinen puku, Isä näkee minussa vain Poikansa. Hän hyväksyy minut, koska syntini on jo luettu Jeesuksen päälle. Se on käsittämätön armo ja ihme. Jokainen saamme omistaa sen itsellemme. Mitä ihmettä me suremme kaikenlaista turhaa, kun "kaikki on jo valmiina. Tulkaa häihin", Jeesus sanoo.

Jyrki laittaa Kirjoituksiini sadun, joka syntyi tänään kävellessäni kirkolta kotiin. Eilinen satuni on kesken, mutta kirjoitusvire on syttynyt liekkiin. Jospa minusta tulisikin satutäti, joka kirjoittaa Tosisatuja?

Hyvää yötä, arvoisa lukijani!