14.01.2010 - Silta yli synkän virran

Mittari liki nollaa.

Kävelin tänään jälleen kymmenisen kilometriä. Kaupungille, uimaan ja kotiin. Illalla vielä Arin luo. Lumisateisessa maisemassa, välillä lumisateessa.

Olen aika lailla hämmennyksen vallassa, kriisissä itseni ja työni suhteen. Mutta sen tiedän, että sattumalta tai vahingossa en ole tässä tilanteessa.

Jumalalla on monia tapoja puhua ja ohjata elämäämme. Hän tekee sen viisaasti ja parhaalla tavalla. Kaikki yhdessä vaikuttaa parhaaksemme Raamatun lupauksen mukaan, ja minä uskon sen, vaikka en ymmärrä.

Tuntuu kuin olisin kulkenut elämässäni harhapolkua. Joka tapauksessa tunnen epäonnistuneeni surkeasti, lyöneeni päätäni seinään itseni sitä tajuamatta. Luulen tehneeni oikein, mutta luultavasti kaikki eivät ole sitä mieltä. Jostain syystä Jumala on johdattanut näin. Hän on opettanut minulle asioita, hän on puhunut minulle, hän on siunannut kulkuani kaikesta huolimatta.

Miksi sitten tuntuu, että olen kulkenut väärää tietä? Jumala ei ajattele niin, olen varma siitä.

Eräs lähettiperhe kertoi kerran elämästään. Pariskunta oli monien vuosien rukousten jälkeen lähtenyt kentälle, rukoustensa maahan. Puolen vuoden kuluttua perhe joutui palaamaan "maitojunalla" takaisin kotimaahan, syytä en muista.

Inhimillisesti ajatellen nuo ihmiset epäonnistuivat. Jumala johdatti kuitenkin heitä näin. Jumala näki hyväksi lähettää heidän sinne, mutta myös pois. Mitään ei tapahdu Jumalan sallimatta. Näin uskon olevan omallakin kohdallani.

Aina elämämme siirrot eivät tapahdu helposti. Ei kuolemakaan jokaisen kohdalla ole kaunis, vaikka kuolinilmoituksessa sanotaan "nukkui pois". Kuolema voi tapahtua traagisesti onnettomuudessa, väärien diagnoosien takia tai muuten "rumalla" tavalla. Kuitenkin Raamattu opettaa, että
"Minun päiväni olivat määrätyt ja kirjoitetut kaikki sinun kirjaasi, ennenkuin ainoakaan niistä oli tullut."Ps 139

Jumalan näkökulmasta kaikki menee oikein. "Älä pelkää", Herra sanoo minulle ja myös sinulle.

Rukoilin ystäväni kanssa aamulla. Näin mielessäni lampaan kytkettynä narulla keppiin, joka oli isketty maahan. Kaikki ruoho oli kaluttu koko alueelta, johon lammas ylettyi syömään. Olenko minä tuo lammas?

Ari oli kuuntelemassa Hyryn Uuni-kirjaa, syksyn Finlandia-palkittua teosta, kun menin tänä iltana hänen luokseen. Tosin Ari veteli unia, kun astuin huoneeseen. Ari väitti kirjaa mielenkiintoiseksi, vaikka enpä tiedä, minkä verran hän sitä kuuli nukkuessaan. Voi olla, että kuuli hyvinkin.

Arin kanssa jatkoimme yhdessä Isyyspäiväkirjan kuuntelua. Se on hyvä kirja, suosittelen sitä. Nauroimme, kun Kari kertoo perheensä kokemuksista, jotka ovat osittain samoja kuin omamme. Vaimon paranemisen puolesta rukoiltiin, epäiltiin tämän kantavan salaisia syntejä, kun hän ei parantunut rukouksista huolimatta. Henkiäkin oli ajettu pois, vaikka Tarja-puoliso oli/on uskossa ja Pyhä Henki asuu hänessä.

Tarjalla oli aivokasvain, joka parani lopulta lyhyen, yksinkertaisen rukouksen jälkeen ilman sen kummempaa dramatiikkaa. Kari kertoo, että aikaisemmin päätä oli täryytetty ja ties mitä tehty, kun inhimillistä yritystä oli ollut niin kovasti ihmisten rukouksissa. Kun Jumalan aika on, ei tarvita ihmisten temppuja. Yksinkertainen rukous riittää. Jumala parantaa, ei ihminen.

Siirryn seuraavan Tuuren kirjan pariin. Hyvää yötä, arvoisa lukijani. Muistolauseeksi itselleni ja sinulle myös tänä iltana:
"Minun armossani on sinulle kylliksi, sillä minun voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa."

jk.Lieneekö alakuvassa tuleva kotini? Otin kuvan metsästysliikkeen edestä tänään (kysyin luvan). Minusta tuo pilkkimökki oli niin tosi hauska!
(Jyrkille tiedoksi, että alakuva ei huoli tekstiä seurakseen.)