10.01.2010 - Bachin tahdissa

Pakkasta 13 astetta tai siinä main.

Soitin iltayöstä sairaalaan. Arin lämpö oli häipynyt, antibioottia ei tarvinnut aloittaa. Kiitollinen ja helpottunut mieli. Hädin tuskin saimme Teron kanssa rukoilluksi vähän ennen puolta yötä, kun minuun iski sellainen väsymys, että melkein taju meni.

Aamulla käpsehdin lähikirkkoon. Siellä oli nyt reilusti yli 20 ihmistä. Ehtoollisellekin pääsin. Oli jälleen Jumalalle kerrottavaa. Sinne yritin kaikki murheeni jättää, itseni ennen kaikkea, Jeesuksen ristin juurelle.

Arin luona olin iltapäivän. Ari oli hyvässä kunnossa. Ei huonoa oloa, ei lämpöä. Katsoimme ohjelman J.S. Bachista ja nyt kuuntelen hänen musiikkiaan. Pidän siitä. Soitin Jyrkille Arin tyköä. Usein soitan lapsille sieltä, niin että Arikin kuulee tuoreet uutiset.

En jaksanut lähteä Kohtaamispaikalle viideltä. Joka paikka minussa on kuin mankelin läpi olisin kulkenut. Olen pettynyt itseeni, väsynyt ja allapäin.

Tunnistan itsessäni virtahepokodissa kasvaneen tyttären kaikki oireet. Kuten eräs ystävä kertoi omasta sisarussarjastaan: "perheemme täydelliset naiset". Meistä tytöistä tulee täydellisyyttä tavoittelevia. Moni meidän laisistamme "kasvattaa" itselleen alkoholistimiehen, sillä miehen on vaikea löytää paikkaa ja saada tilaa, kun nainen hallitsee kaiken kodissa. Jopa mies "hallitaan" lapatossuksi. Tai hänestä tulee työnarkomaani tai hän ottaa toisen naisen itselleen ymmärtäjäksi.

Tästä aiheesta voisi puhua ja kirjoittaa paljonkin. Nyt en jaksa, eikä minua huvita. Tekee mieleni alkaa vaan lukea kirjaa, paeta sillä lailla. Pako arjesta, raskaista asioista, on suojakeino, Jumalan ihmiselle antama mahdollisuus selvitä. Mihin kukin sitten pakeneekaan. Kaikki paot eivät tietenkään ole Jumalasta, ja mistä vain voi tulla epäjumala, jopa kirjoista.

Huomisaamuna menen fysioterapiaan eli hierottamaan olkapäätäni ennen töihin menoa. Pitää siis lähteä hyvissä ajoin kävelemään kaupunkiin. Huomenna on taas uudet voimat ja uusi ilo.

Arin luona olemisesta minulle jäi hyvä mieli. Olen hyvin kiitollinen siitä, että meillä on toisemme. Päivä vain ja hetki kerrallaan vaellamme uskossa Jumalaan ja Tietä, joka on Jeesus Kristus.

Siunausta sinulle, arvoisa lukijani!