07.01.2010 - Jenkun pelaamista töissä

Pakkasta 23 astetta meillä, muualla enemmän

Koti vaikuttaa mukavan pelkistetyltä, kun jouluvalot ovat poissa. Nytpäs aionkin ruveta järjestelemään paikkoja perusteellisesti. Sain lisäpotkua, kun Petri kävi ja kertoi järjestäneensä laatikoita. Minä innostun, kun kuulen jonkun muun tehneen jotakin. Onko se kateutta? Jos joku muu jotain, niin minä myös!

Seija se siellä pakkaa kotiaan laatikoihin ja raahaa säkkikaupalla roinaa kaatopaikalle. En toki tahdo jäädä pekkaa pahemmaksi minäkään. Mutta hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Ei siis mitään hätiköintiä tällä kertaa, ettei minulle käy perinteisesti. Että joudun tonkimaan roskiksiani.

Luulen muka olevani vapaa mammonan rakkaudesta, mutta se ei ole totta. Olin viemässä lapsille töihin simpukoita, jotka olivat lojuneet laatikossa iät, ajat. Yhtäkkiä keksin, että tarvitsen niitä muka itse (en ole tarvinnut, vein ne töihin). Naurettavaa! Jokin minussa sanoi, että ne ovat MINUN. Säikähdin oikein itsekästä luontoani. Totuus oli pysynyt katalasti minulta salassa, mutta kaikki salat paljastuvat ennemmin tai myöhemmin. Jälleen kävi toteen Raamatun sana.

Samoin on laita alakuvan kukkapurkin kanssa. Nyt se on piilossa lumisten oksien alla, mutta odotahan, kun kevät tulee. Lumen alta paljastuu paitsi kukkapurkkeja, myös Teron hyvin haravoima nurmikko!

Raamattu ilmaisee asian näin: "Eihän ole salattua, mikä ei tule ilmi, eikä kätkettyä, mikä ei tule tunnetuksi ja joudu päivänvaloon." Luuk 8:17 ja "Samoin myös hyvät teot ovat ilmeisiä, eivätkä nekään, jotka eivät näy, voi pysyä salassa." 1 Tim 5:25

Ensi keväänä en taidakaan laittaa kukkia tähän pihaan. Vähän ajatus on surullinen, mutta enimmäkseen vapauttava. Uuteen kotiin muuttaminen on minulle iloinen ja odotettu asia. Sen olen päättänyt, että sähkötakan minä hankin. Kenties olen uhonnut asiasta eilenkin, tai aiemmin.

Yläkuvassa on minun lapsena saamani enkeli. Sain sen Kaijalta, lapsuudenystävältä, noin vuonna 1970. Sen vieressä on meidän joulutaulu, jonka sain Ullalta, hänkin lapsuudenystävä, vuonna 1989.

Kuvassa kyseinen joulutaulu on rullalla. Pidin Terolle oppitunnin kuvien huolellisesta säilyttämisestä: laita talouspaperirulla rullatun kuvan ympärille. Jotta reunat eivät kolhiintuisi, leikkaa tomaattiveitsellä kahtia wc-paperirulla. Suosittelen tomaattiveistä terävyyden takia, mutta varo sormiasi, ettei käy kuten jollekin löppäkynnelle voi käydä. (Tuotakin sanaa, vrt. edellinen Ajankohtainen, aion jatkossa käyttää ahkerammin, sekin on lapsuuden peruja - löppäkynsi!)

Laastaroi sormesi, verijäljet eivät tee oikeutta kuvalle. Kiinnitä sitten rullan palat kuvan molempiin päihin sinitarralla. Teippi repii kuvan, joten ei teippiä. Tuo joulutaulu oli seinällä pari vuotta yhteen menoon, mutta nyt se pääsi säilytettäväksi. Ensi jouluna se on eri seinällä, uudessa kodissa.

Toivottavasti Tero otti opikseen luennostani, niin että hallitsee jatkossa kuvahommat. Tero kyllä näpelöi koneella, kun opastin häntä, joten syyttäköön itseään, jos pilaa seinätaulunsa. Minä sain kuitenkin tarpeellista harjoitusta, sillä ensi talvena Tero on armeijassa. Sitten saan väitellä yksikseni.

Petri kävi. On siunattu asia, kun nuori osaa puhua oikeista asioista, kuten hän, eikä vain jonninjoutavuuksia. Lopuksi rukoilimme kolmisin. Tänään en ehtinyt käydä Arin luona, enkä oikein olisi tarennut enää lähteäkään, kun pääsin töistä kotiin.

Töissä pelasin uunoa lasten kanssa. Peliin kuuluu kortteja, joilla voi tehdä kiusaa toisille pelaajille. Sanon noita kortteja kenkutuskorteiksi. Eräs tyttö ei muistanut missään pelin vaiheessa, miten tuo sana sanotaan, vaan hän huusi monta kertaa: "Mä laitan sulle jenkku-kortin!"

Kävin työpäivän päätteeksi hankkimassa lähimarketista lisää pelejä ja lumilapioita iltapäivähoitoon. Lapset nauttivat tänäänkin ulkoilusta niin, että muutamaa piti pakottaa sisälle pakkasen takia. Mahtavaa, kun on lunta, että on tekemistä!

Aamulla pidin tulen takassa, huomisaamuksi on haettava lisää puita kellarista. Tero keitti teetä, joten menenpä sitä nauttimaan.

Voi hyvin, arvoisa lukijani!

jk. Tilasin Arille kuunneltavaksi Hyryn Uuni-kirjan, Finlandia-palkitun. Jos se on Arista hyvä, lainaan sen kirjastosta itselleni. Tilasin myös Kari Honkasen Isän odotuspäiväkirjan, jota Kari vieraskirjassa suositteli. Kuuntelemme sen yhdessä Arin kanssa.
jk.2. Aloin kutoa itselleni uutta pantaa, etteivät korvani jäädy. Olen kadottanut aiempani lopullisesti.