06.01.2010 - "Minkä kirjoitin, sen kirjoitin"

Kova pakkanen, kaunis talvi.

Eräs henkilö kyseli jokin aika sitten, mitä hänen pitäisi blogissaan kirjoittaa. Sitähän minä en voi tietää. Ajatukseni siirtyivät siihen, miksi itse kirjoitan, mitä kirjoitan.

Jokaisella on oma tehtävänsä elämässä, työssä, kotona ja perheessä. On tärkeää hoitaa osuutensa, ei toisten tehtäviä. En ole koskaan ollut väittelijä, ja inhoan riitelemistä, vaikka Teron saattaa luulla, että olen tappelupukari. Mutta siivouspäivinä tarvitaan välillä lisäadrenaliinia, jos aikoo saada valmista aikaan.

Minusta on mukava kirjoittaa asioista, jotka naurattavat itseäni. En pidä politiikasta enkä kurjuuksien jauhamisesta. Sairaudet ovat synkkä juttu elämässämme, ja niitä minun on kohdattava. Vastapainoksi tarvitsen asioita, jotka nostavat ja antavat toivoa.

Jumala on antanut ihmiselle selvitymiskeinot sen mukaisesti kuin on elämäkin. Tunnistan itsessäni väsymyksen merkit siitä, millaisia valintoja teen. Lainaan lapsellisia, helppoja kirjoja, nauran ja hulluttelen. Yritän olla vaatimatta itseltäni sellaista, mitä en jaksa.

Tänään oli leppoisa kotipäivä. Kuuntelin jumalanpalvelusta, luin vähän Raamattua keinussa istuskellen. Teron kanssa rukoilimme. Teimme yhdessä lumityöt. Laitoin jouluvaloja pois, sytytin oikeita kynttilöitä pöydille ja ikkunoille. Tero haki puita ja lämmitti saunan.

Iltamassa kävelin Arin luo. Arilla oli fairy-päivä pitkästä aikaa. Hänellä oli suu täynnä valkoista vaahtoa! Laskin taas leikkiä, että onko hän nielaissut saippuan, vai mistä vaahto tulee. Kummallista. Muuten hän oli mielestään ihan tavallisessa kunnossa. Vaahto loppui, kun käytin imua muutaman kerran. Puhdistin suun perusteellisesti, ja sekin varmaan auttoi.

Kuuntelimme Juha Vähäsarjan hartauskirjaa, ja katsoimme seiskalta ohjelmaa. Kuuntelimme Apostolin tekoja, Raamattu kannesta kanteen -ohjelman kautta. Sitä Ari jäi kuuntelemaan, kun lähdin kotiin. Välillä rukoilimme yhdessä. Kerroin hauskoja juttuja, että sain Arin nauramaan. Siihen ei mahdottomia temppuja tarvita, Ari nauraa helposti. Jos ei voi kuin itkeä tai nauraa ilmaistakseen itseään, niin toki on hauskempi kuulla nauramista. Sekä nauru että itku saavat Arin yskimään. Se on onneksi myönteinen asia, niin olen asian päättänyt. Kun Ari yskii ja limaa nousee, eipä kehity keuhkokuumetta. Ilo löytyy vähästä, kun käyttää luovuutta.

Huomenna on otettava toiset kintaat töihin, etteivät kädet jäädy matkalla. Pakkasen luvataan vain kiristyvän. Jännittää aina loman jälkeen mennä töihin. Siitä johtuen luultavasti ensi yönäkin laukkaamme Teron kanssa vuorotellen vessassa, jääkaapilla ja pakkasmittarilla.

Kun teimme lumitöitä, otin muutamia kuvia. Notkuva syreenipensaan oksa oli surkea näky. Lumimassojen alle on monien puskien pitänyt nöyrtyä. Näin käy meille ihmisille myös. Taakat painavat joskus maahan asti. Oma kokemukseni on, että nöyrtyminen on hyvin vaikeaa. Harvoin rukoilen polvillani, kuten tuo syreenipuska on aivan nokka maassa. Kuitenkin polvillani tiedän ja tunnen, että siinä olen oikeassa suhteessa Jumalaani ja Luojaani. Hän on Jumala, minä olen avuton ihminen hänen edessään. Häneltä tulee kaikki, olen armon varassa.

Otsikon lause tuli mieleeni päivällä, ja löysin sen Joh 19. luvusta. Pilatus laati Jeesuksen ristin yläpuolelle kirjoituksen: "Jeesus Nasaretilainen, juutalaisten kuningas." Hän ei suostunut muuttamaan tekstiä, vaikka häntä kehotettiin siihen. "Minkä kirjoitin, sen kirjoitin", hän totesi.

Minäkin tahdon kirjoittaa niin, että voin seisoa sen takana, mitä kirjoitan. Pyydän viisautta siihen Jumalalta, sillä hän kehottaa tekemään niin Jaakobin kirjeessä. "Jos joltakin teistä puuttuu viisautta, anokoon sitä Jumalalta, joka antaa kaikille alttiisti ja soimaamatta, niin se annetaan hänelle."

Nuku hyvin, arvoisa lukijani. Jumala olkoon sinun ja meidän kaikkien kanssa.

jk. Onnittelut Jyrki ja Maarit, nahkahääpäivän johdosta (3v) sekä Terhille; sinulla on tänään kastepäivä!