03.01.2010 - Vilkasta seuraelämää tänään!

Pakkasta enää viitisen astetta.

Kävelin itseäni vanhemman pariskunnan perässä eräänä päivänä kaupungilla. Mies ja nainen pitivät toisiaan kädestä kiinni, vaikka se oli vähän hankalaa. Kummallakin oli paksut kinttaat pakkasen takia.

Kädestä pitämällä tai muutoin voimme osoittaa välittämistä, rakkautta, huolenpitoa. Itse koin sitä myös tänä päivänä monin tavoin.

Meitä oli kourallinen väkeä kirkossa aamulla. Jätin rukouspyynnön läheisteni puolesta. Saarnaan asti istuin ja itkin. Sekä virret että Raamatun kohdat puhuttelivat, hoitivat ja lohduttivat.

Kun menin ehtoollispöytään, ihmisten ystävällisyys kosketti. Mietin, menenkö siihen vai tuohon väliin polvilleni. Silloin erään perheen isä osoitti minulle: "Mee, Paula, tuohon!" Minulle aivan kuin tehtiin oma tila. Koska myös kanttori oli ehtoollisella, virttä ei veisattu. Ehtoollisen ajan oli hiljaista. Vain papin sanat kaikuivat: "Sinun puolestasti annettu - sinun puolestasi vuodatettu."

Penkissä istuessani tunsin seurakunnan yhteyttä, sitä että "missä kaksi tai kolme on koolla minun (Jeesuksen) nimessä, siellä minä olen heidän keskellään." Olin turvassa seurakunnan keskellä. Näkymä keski-iän ohittaneesta pariskunnasta käsi kädessä viestittää jotain samaa yhteyttä.

Lassi, vanha ystävä monen vuoden takaa, täytti tänään 87 vuotta. Soitin osastolle. Ketään vieraita ei ollut tulossa, sillä ketään ystäviä tai sukulaisia ei ole enää elossa. Päätin mennä käymään. "Tuletko juhliin, kun täytän sata vuotta", Lassi kyseli naama virneessä. Hän on huumorimiehiä, ja sen takia hänen kanssaan on mukava vaihtaa kuulumisia.

Rukoilin Lassin puolesta ja veisasimme virren "Ystävä sä lapsien". Toivotin Jumalan siunausta, ja lähdin Arin luo viereiseen taloon.

Arin kanssa karautimme invataksilla kirkkoon. Tilaisuus oli anniltaan hyvä, mutta Ari yski vimmatusti enimmän aikaa. Onneksi minulla oli kilometri nenäliinoja ja muovipussi laukussani. Tiedän, mihin pitää varautua. Kun Ari yskii, niin seurakunta rukoilee varmasti. Ari päihittää äänellään parhaankin puhujan, vaikka ei sano sanaakaan.

Annoin Arin kuljettajalle Kansanlähetyksen kevään ohjelman. En jaksanut mennä enää sairaalaan Arin mukana, vaan menin kahville, jota tarjottiin tilaisuuden jälkeen. Pöydässä virisi antoisa keskustelu.

Juttelimme erään naisen kanssa. Hän tarvitsee Jeesuksen ja seurakunnan rakkautta ja rukousta. Jos emme koe ihmisten rakkautta, miten voisimme uskoa Jumalan rakastavan meitä? Seurakunta on kutsuttu rakastamaan ihmisiä Jumalalle. Omasta voimasta emme voi tehdä sitä, vaan Jumala sen vaikuttaa.

Kansanlähetys ja muut yhteisöt järjestävät hengellisiä tilaisuuksia ainakin kahdesta eri syystä. Uskovia ruokitaan Sanalla, laulujen ja yhteyden kautta. Niitä, jotka kantavat vielä syntejä tunnollaan, kutsutaan mukaan, että he voisivat vapautua taakoistaan ja saisivat rauhan Jumalan ja ihmisten kanssa.

Vielä on etsiviä ihmisiä, vielä eivät kaikki tunne Jeesusta. Kun ihminen kuulee tai lukee Jumalan sanaa, Raamattua, synnintunto herää, Sana koskettaa. Jumala on luonut ihmisen sellaiseksi, että tämä kaipaa sisimmässään Jumalaa, Luojaansa. Rauha syntyy sydämeen, kun syntiinlankeemuksessa rikki mennyt yhteys korjautuu. Se tapahtuu uskoon tulon kautta. Kun ihminen kokee Jumalan rakkauden, hänkin alkaa rakastaa Jumalaa ja toisia ihmisiä uudella tavalla.

Ruokaakin voi suorastaan rakastaa! Joulua ennen minulla oli hillitön kalanhimo. Liekö ollut puutostautia suorastaan? Sen jälkeen en ole muistanut kaloja olevankaan, kun söin niitä RIITTÄVÄSTI.

Eilen mieleni teki maksalaatikkoa, ja sama mieliteko jatkui tänään. Onneksi sitä on vieläkin jäljellä. Maksamakkaraakin näköjään tulin ostaneeksi. Eikä sekään ole unohtunut jääkaapin perälle.

Eikö raskaana olevilla naisilla ole pakottava tarve syödä jotain tiettyä ruokaa? Hmmh. Ehkä raskaus voidaan sulkea pois minun kohdallani. Kenties kyseessä on myöhäsyntyinen jälkimaininki, sillä olen toki ollut raskaana useita kertoja. En vaan muista, että minulla olisi silloin ollut tuollaisia päähänpistoja.

Tuntuupa mukavalle, että on vielä pari päivää vapaata. Vähitellen ryhdyn kuitenkin tsemppaamaan itseäni työn alkamiseen. Pitäisikö käydä kävelemässä työpaikan ympäri edellisenä päivänä, että työhön meno sujuisi rutiinilla? Vai pitäisikö käydä lähikaupungissa kyläilemässä?

Nyt kuitenkin keitän rooibos-teetä ja ryhdyn lukemaan tai katsomaan filmiä, jonka sain lainaksi ystävältäni. Saatteeksi sinulle, hyvä lukijani, virren sanoja vk 196

On Herran temppelissä
virvoitus suloinen
Hän kutsuu tänne, missä
kohtaamme Kristuksen.
Kuin taivas sateellansa
ravitsee liljaa maan
niin Herra armollansa
käy meitä hoitamaan.

Hyvää illanjatkoa, arvoisa lukijani!