Kategoriat: Ajankohtaista
Lunta, lunta, enemmän lunta. Pakkasta viitisen astetta.
Olen tehnyt kolmeen otteeseen lumityöt. En ihan kunnolla, mutta vähän sinne päin. Puut ovat kaunottaria lumisesten penkkojen vieressä. Sielu hoituu luontoa katselemalla. Kävelin sauvojen kera sairaalaan illan suussa, ja ahmin kauneutta silmin ja sydämin.
Viime yönä nukuin kymmenisen tuntia, iltapäivällä otin päiväunet ja sittenkin vielä väsytti. Tero lähti kaverin luo, minä suljin puhelimet ja sytytin takkaan tulet. Kynttilöitä olen poltellut aamusta asti. Ehkä sittenkin alan elpyä?
Edelleen on Job ollut mielessäni. Miltä miehestä tuntui, kun sanansaattaja toi peräjälkeen monta kurjaa viestiä? Varmaan hän ajatteli, voiko olla tottakaan. Eihän yhdelle ihmiselle voi tulla niin paljon vastoinkäymisiä.
Mutta kyllä niitä voi tulla. Minuakin on koeteltu vuosikymmenten mittaan Arin sairauden kautta uuvuksiin asti. Joskus on tuntunut, että vihollinen varmasti nitistäisi minut, jos voisi. Kovasti se on ahkeroinut. Mutta Jumala ei salli vanhurskaan sortua, niin hän lupaa Sanassaan.
En ole lannistunut lopullisesti, vaikka Ari on ollut kuolemaisillaan useita kertoja. Lattian rajassa olen ollut, joskus jopa maanraossa. Sittenkin Jumala on nostanut minut, yhtäkkiä, kun olen aikani piehtaroinut näännyksissä sairauteen. Lopulta hermostun itseeni, kun itsesääli alkaa kalvaa, tuo viheliäinen mato.
Nyt vihollinen taktikoi toisella tapaa. Onhan noita muitakin minulle rakkaita, joiden elämää voi nakertaa, niin että menettäisin mielenterveyteni ja -rauhani. Jokaisen usko koetellaan, myös lasteni usko. Koetuksen hetkinä ahjo kuumennetaan niin kuumaksi, ettei sitä tunnu kestävän. "Nyt et tätä ymmärrä, mutta vastedes olet sen käsittävä."
Usko ei ole vain yksityinen asia. Minun uskoni on muuttanut oman elämäni täydellisesti. Sillä on vaikutus jokaiseen, jonka kanssa olen tekemisissä. Jos olen haalea kristitty, kukaan ei pahastu minuun, mutta kukaan ei myöskään saa mitään minulta. Penseän Jumala sylkäisee suustaan, ja sanoo, että on parempi olla kylmä tai kuuma. Ilm 3. luku puhuu tästä.
Mieleeni nousee kohta Kristityn vaellus -kirjasta. Kristitty kapuaa kaitaa polkua pitkin, päämääränään taivas. Pimeys ja helvetti ympäröi. Louskuttavat rakit kuolaavat polun vieressä, irvistelevät ja näyttävät millä hetkellä hyvänsä ahmaisevan kristityn kitaansa.
Mutta kiitos Jumalalle! Noilla vihollisen kätyreillä on lupa vain louskuttaa leukojaan, pelotella ja säikytellä. Ne eivät voi koskea kristittyyn, sillä tämä kulkee Korkeimman suojassa, Kaikkivaltiaan varjossa.
Mitä minulle tapahtuukin, se on Jumalan tiedossa. Mitä perheenjäsenilleni tapahtuu, senkin Jumala hallitsee. Louskuttakoot rakit niin paljon kuin tahtovat, ei se meihin satu. Jumala on kilpemme, Hän suojelee minua ja rakkaitani vihollisen nuolisateessa.
Psalmi 27 kuvaa hyvin tuntojani:
1. Daavidin virsi. Herra on minun valkeuteni ja autuuteni: ketä minä
pelkään! Herra on minun elämäni turva: ketä minä vapisen!
2. Kun pahat käyvät minun kimppuuni, syömään minun lihaani, niin he, minun ahdistajani ja vihamieheni, kompastuvat ja kaatuvat.
3. Vaikka sotajoukko asettuisi minua vastaan, ei minun sydämeni pelkäisi; vaikka sota nousisi minua vastaan, siinäkin minä olisin turvassa.
4. Yhtä minä rukoilen Herralta, sitä minä pyydän: että saisin asua Herran huoneessa kaiken elinaikani, katsella Herran suloisuutta ja tutkistella hänen temppelissänsä.
5. Sillä hän kätkee minut majaansa pahana päivänä, hän suojaa minua telttansa suojassa, korottaa minut kalliolle.
6. Niin kohoaa nyt minun pääni vihollisteni yli, jotka minua ympäröivät, ja minä uhraan riemu-uhreja hänen majassansa, Herralle minä veisaan ja soitan.
Kenties huomaat eron eilisen ja tämän päiväisen kirjoitukseni välillä? Muutamia tunteja sitten olin syvällä, nurkkaan ajettuna. Sen jälkeen, kun kävin Arin luona, Jumala nosti minut kuopasta. Kuuntelimme Arin kanssa hiljaisuuden vallitessa kaksi psalmia, 107 ja 108. En kokenut, että ne olisivat erityisesti puhutelleet minua. Mutta Jumalan sanassa on aina voima.
Ari sekä muut esirukoilijani ovat varmasti rukoilleet puolestani. Niinhän minäkin kannan ystäviä, lukijoitani, sukulaisiani, naapureitani, työkavereitani, sairaalan väkeä. Se ei ole edes tietoista rukoilemista aina, huokauksia ja ajatuksia vaan. Mutta Jumala kuulee ja vastaa. Ne, jotka häneen turvaavat, eivät joudu häpeään.
"Särjettyä ruokoa hän ei muserra, ja hiipuvaa lampunsydäntä hän ei sammuta. Hän saattaa oikeuden voittoon. Hän itse ei sammu eikä murru, kunnes on saattanut oikeuden voimaan maan päällä, ja merensaaret odottavat hänen opetustaan." Jes 42
Siunausta iltaasi, arvoisa esirukoilijani ja lukijani!