27.12.2009 - Kone toimii!

Uutta lunta, pakkasta

Jyrki hajotti koneen, kuten minäkin pari viikkoa sitten. Se ero vaan, että hän myös korjasi sen :)

Laitoin uusia kuvia viimeisiin ajankohtaisjuttuihini, nyt kun se on mahdollista. Halutessasi voit katsoa noille sivuille uudestaan, mikäli olet jo tekstit lukenut. Jyrki laittoi myös kuvasivulle lisää kuvia.

Nuoret lähtivät. Minä aloitin tavanmukaisen hössötykseni. Kunnostin vuoteet, vein roskia. Etsin kameraani, joka oli jäänyt eteiseen, kun yllättäen keksin viedä kynttilöitä ulos. Seuraavaksi kahvikuppini oli hukassa. Se oli odottamassa puolestaan vierashuoneen pöydällä, kun joulutähti tarvitsi äkillistä käsittelyäni.

Sytytin kynttilöitä ympäri olohuonetta. Luonnollisesti joululahjapaperit on järjestettävä. Eilen jo paperoin pari laatikkoa ensi joulua ajatellen. Joulukorttien teko on tietysti meneillään. Puuhailuun voin upottaa surua ja ikävää, mitä lasten lähtö taas aiheutti. Kenties käyn vielä Helsingissä loman aikana, tai sitten en.

Toisaalta on helpottavaa, kun koti palaa normaaliruotuun. Teron kanssa kahdestaan hiippailemme, ei synny paljon ääniä, kun molemmat olemme hiljaisia hissukoita. Paitsi minä. Mutta en toki yksikseni elämöi. Silloin tällöin saan Teron lietsottua tappelemaan, mutta aika harvoin.

Eilen en jaksanut valvoa. Juttelimme Jyrkin ja Maaritin kanssa puoleen yöhön, kun he tulivat meille yöksi. Rukoilimme, pohdimme syntyjä syviä. Yöllä nukuin 10 tuntia, ja heräsin päänsärkyisenä.

Satoi lunta, päänsärkyni katosi lumitöissä. Naapurin miesten kanssa avasimme reitin myös Sepänkyläntielle, sillä aurat eivät olleet ehtineet töihin. Jyrkin kanssa aurasimme takapihan. Tero lämpöilee ja on hyvin flunssainen.

Ajattelin mennä ystäväperheen vieraaksi tänään. Hiljaisuus ja lepo on myös paikallaan, joten ehkä pysyttelen kuitenkin kotona. Arin luona en käyne tänään, sillä nuoret menivät sitä kautta.

Minusta on huojentavaa, kun vuosi päättyy. Uusi vuosi on vielä avaamaton sivu, jonka sisältöä en salassa. Entinen vuosi on kuin matto, kudottu punaisista, mustista, valkoisista ynnä kirjavista raidoista. Enää maton solmiminen lienee jäljellä.

Uuden maton kutominen alkaa neljän päivän päästä, ja olen varma, että siitäkin tulee täydellinen kokonaisuus. Silloin, kun elämämme kudos on mustan tai tumman raidan kohdalla, väri pimittää elämämme hetkeksi. Sen jälkeen tulee väistämättä riemullisempia värejä, ja voimme hengähtää hetkeksi tummista aatoksista. Matosta tulee kaunis vain, kun siinä on tasaisesti kaikenlaista kudetta.

Yritän pitää mattovertauksen mielessäni ja ajatella kokonaisuutta. Jumala sanoo sanassaan:
"Vielä ei ole käynyt ilmi, mitä meistä tulee." Mieleeni nousee myös profetian sana Arille ja minulle 25 vuotta sitten:
"Kun aika tulee, te palatte halusta lähteä." Joko tuleva vuosi on tuo lähtövuosi, vai vieläkö kasvatusvuosia tarvitaan? Ei väliä, kunhan olemme Jumalan suunnitelmassa. Silloin on kaikki hyvin.

Hyvää, siunattua iltaa sinulle, arvoisa lukijani!