26.12.2009 - Tapaninpäivänä

13 pakkasastetta, viimaa.

Koneeni lakkoilu jatkuu. Esitin nuorisolle syyksi sitä, että joku haluaa, etten kirjoittaisi. Sivulauseessa lisäsin, että voihan olla, että kone hajosi pelkkää typeryyttäni. Nuoriso hymisi ja hihitteli ikään kuin jälkimmäinen vaihtoehto olisi oikea vastaus. Eikö teknologisia taitojani arvosteta?

Pelasimme tänään eri lautapeliä kuin eilen. Minulla kävi moukan tuuri. Onnistuin miehittämään monta linnaa. Tosin loppulaskelmissa jäin viimeiseksi. En ollut ymmärtänyt asettaa peltomiehiä viheriöille ensinkään, kuten Tero, Jyrki ja Maarit. Olin valloittanut vain linnoja. En ymmärtänyt sääntöjä pelin jälkeenkään täysin. Toiset laskelmoivat ukkeleidensa sijainteja, mutta sellainen pelaaminen ei sovi minun pirtaani. Ukko kentälle ja sillä selvä.

Olen ollut patalaiska joulun ajan. Ei yhtään avantoreissua, ei terveellisiä kävelyjä paitsi Arin luo. Sen sijaan olen lukenut romaaneja yökaudet. Viime yönä sammutin lamppuni puoli neljältä. On loma, ja silloin voi pistää elämän ranttaliksi, hetkiseksi.

Kuitenkin alitajuisesti olen työstänyt vaikeita asioita. Itkukaan ei ole kaukana joinakin hetkinä. Huomisillaksi olen suunnitellut kyläreissua, sillä nuoremme lähtevät Helsinkiin, ja ikävä iskee siinä vaiheessa.
Ikävää torjuakseni alan järjestellä paikkoja, mikä ei ole varsinaisesti huono asia.

Nuoret ovat tänä iltana kylillä, Tero vain kotona. Häneen iski lääkekuurin myötä törkeä olo. Kaikki flunssan oireet ja huonovointisuus. Minä käpyttelin Arin luo viimassa ja pakkasessa, kaksi huivia kaulani ympärillä. Ari voi hyvin, väsynyt vain oli. Nuoret käyvät huomenissa ennen etelään menoaan vielä hänen luonaan.

Yrjö Niemi oli Kaivo-ohjelman haastateltava, kun katsoimme ohjelmaa Arin kanssa. Niemi sanoi saman, mitä itsekin ajattelen: kun käskyt on rikottu, perheet voivat huonosti. Kun vanhanaikaisuus moraalisäännöissä oli vielä vallalla, siunaus seurasi kansamme elämää. Nyt lait on rikottu, ja perheet ovat kaaoksessa. Perheet ovat perusyksikköjä, joissa lapset voivat kasvaa turvallisesti. Nykylapsilla on monia koteja, enkä usko siitä hyvää seuraavan. Huolestuttaa. Jumala antakoon herätyksen koteihin, isille ja äideille, lapsille ja nuorille.

Pian on menneen vuoden tilinteon aika. Paljon olen kokenut Jumalan siunausta ja huolenpitoa. Yhtä lailla olen tarvinnut erityisen runsaasti Jumalan apua ja rohkaisua. Kipeitä asioita on tapahtunut vuoden aikana. Mutta Jumala ei petä. Häneen voin luottaa. Hän sanoo: "Minä se olen, älä pelkää."

Hyvää Tapaninpäivän iltaa, arvoisa lukijani. Katsotaan tämä vuosi loppuun, ja odotetaan toiveikkaasti uutta vuotta.