10.12.2009 - Torstaisin olen sekapäinen väsymyksestä!

Pakkasta asteen verran, kuiva sää.

Kuppelehdin puolen jälkeen pystyyn ja koneelle. Piti kirjoittaa eräs lausunto. Minun on helpompi ilmaista itseäni kirjoittamalla kuin puhumalla, vaikka puhekin sujuu kuin rasvattu, ainakin toisinaan. Kirjoittamalla saan täsmennettyä ajatuksiani. Oli eräs vaikea asia, enkä saanut nukutuksi, ennen kuin kirjoitin asian pois mielestäni.

Aamulla olin aikonut uimaan ja muutakin, mutta heräsin puoli kymmeneltä, joten uiminen jäi haaveeksi. Ystävä soitti ja rukoilimme. Äiti soitti ja kertoi kuulumiset nopeasti ja tehokkaasti. Soitin terveyskeskukseen: Teron lämpöily jatkuu neljättä viikkoa, asia on tutkittava. Poika hoitajalle ja verikokeisiin aamurukouksen jälkeen. Huomenna lääkärin syynättäväksi.

Kävelin töihin. Olen iloinen siitä, että kävely tuntuu helpommalle nykyään kuin joskus aiemmin. Jalkani alkavat tottua, matkat taittuvat kevyemmin. Työpaikalleni on kolmisen kilometriä.

Eräs veijari kertoi tyytyväisenä, että opettaja meinasi jättää hänet jälki-istuntoon, kun hän ei ollut totellut. Kerroin, että näin jo edellisenä päivänä, että etpä tosiaan tottele: kaveri yritti kilmuilla ikkunaan tirkistelemään kesken toisten oppitunnin, eikä sanani meinannut tehota. Poika oli pettynyt: "Ei olisi pitänyt sanoa sulle mitään!" Kai hän odotti, että olisin yhtynyt hänen iloonsa, mutta en jaksanut innostua.

Saimme sijaisen töihin, ja heti elämä tuntui hiukan helpommalta. Saatoin tehdä jälleen ompelutöitä tyttöjen kanssa. Näppäriä lapsukaisia, nautin käsitöistä ja lasten neuvomisesta, kun he puuhailevat. Annan joidenkin ommella ompelukoneella itse. Tänään muuan neito onnistui katkaisemaan neulan koneesta, ja ihmetteli kovasti neulan heikkoutta.

Viimeisenä työnäni hain varastosta vuosia sitten tekemiämme silkkipaperisia ikkunakoristeita. Joulu lähestyy vinhasti, tuskin olemme ehtineet töissä ajatella joulukoristeita. Työpäivään sisältyi kaikenlaista säpinää sen verran, että olin ihan puhki tallustellessani kotiin.

Vedin itseni vaakaan vähäksi aikaa, ennen kuin lähdin Arin luo. Joulukorttipajani edistyy joka välissä vähäsen. Ensi viikon alussa kortit lähtevät postiin.

Saapa nähdä, saanko kirjani joskus sukulaisten ja ystävien käsiin. Nyt en ole jaksanut sitä juuri ajatella. Jos asia on minusta kiinni, homma kariutuu, mutta jos hanke on Herrasta, kirja tulee jossain vaiheessa valmiiksi. "Asia on Hänen edessään, odota Häntä", sanotaan Jobin kirjassa. Siihen on minunkin tyytyminen, ja hyvä näin.

Arin kanssa katsoimme Hyacintin ohjelman. Väsyneenä tekee mieli vaan nauraa lapsellisille asioille, kun ei muutakaan jaksa. Rukoilimme kyllä ja soitin Terhille, ja saatoin kertoa kuulumisia Arille samalla.

Tämän päivän Chambersin teksti rohkaisi minua aamulla:

"Mutta jos olemme ahdistuksessa, niin tapahtuu se teille lohdutukseksi ja pelastukseksi; jos taas saamme lohdutusta, niin tapahtuu sekin teille lohdutukseksi, ja se vaikuttaa, että te kestätte samat kärsimykset, joita mekin kärsimme; ja toivomme teistä on vahva,
koska me tiedämme, että samoin kuin olette osalliset kärsimyksistä, samoin olette osalliset myöskin lohdutuksesta." 1 Kor 1:6,7
`Onko sinun ystäväpiirissäsi sellaisia, joiden puoleen voit kääntyä vastoinkäymisten tai murheen aikoina? Heillä on aina sanottavana juuri se oikea sana ja neuvo, jonka tarpeessa olet. Tuskin olet kuitenkaan tullut ajatelleeksi sitä hintaa, mikä heidän on ollut maksettava tullakseen kykeneväksi sitomaan verisiä haavoja ja kuivaamaan vuotavia kyyneleitä. Mutta jos tutkisit hiukan heidän elämäkertaansa, niin huomaisit heidän kärsineen enemmän kuin monet muut.
- - Älä jää odottamaan kärsimyksen ohimenemistä! Sen sijaan ota siitä irti kaikki siunaus, mitä voit, itsesi kasvamiseksi ja voidaksesi Jumalan tahdon mukaisesti palvella omaa sukupolveasi.`

Näin siis kirjoittaa Cowman viisaasti päivähartauskirjassaan tänään. Olen saanut paljon rohkaisua tuosta kirjasta.

Pyöräytimme Teron kanssa teeleipiä äskettäin, kun leivät olivat jälleen huvenneet suihimme. Huomisaamuna menen kymmeneltä tehohierojalle. Hiukan mietin, mahtaako kipeä olkapääni saada sellaista jynssäystä, että olen vielä enemmän sekapäinen kuin muuten olisin! Toivon jaksavani töihin ja illalla vielä ompeluseuroihin Leenan luo. Aikapa tuonkin näyttää.

Sinulle, arvoisa lukijani, toivotan siunattuja, hyviä yöunia. Jatkan rooibos-teeni särpimistä ja siirryn teeleipäosastolle :)