08.12.2009 - Kevyt lukemisto suosiossani

Sula maa, pimeää, mittari nollan pinnassa.

Lapsuuden ystävien hiukset totesin kauniin punaruskeiksi, itselläni on harmaat ohimot. Mutta nyt siitä tulee loppu. Ostin värilaatikon minäkin. Ehkäpä jo tänä iltana koen muodonmuutoksen, mitä hiusväriini tulee. Leipoakin tekisi mieleni. Hmmh.

Kaisa kirjoitti, että hänen tekisi kovasti mieli siivota, kun hän makaa sairaana, eikä voi. Heti, kun kunto kohenee, työinto laskee. Samoin käy, kun mikä tahansa asia kielletään itseltäni: sitä juuri tahtoisin. Eevalle ja Aatamillekin tilanne oli tuttu.

Luin perisynnistä. Peri-sana avautui minulle uudella tavalla. Se viittaa perintöön: olen perinyt synnin esivanhemmiltani. Kun synnyn, minulla on täysi valmius pahan tekemiseen.

Kenenkään ei tarvitse opettaa minulle itsekkyyttä, valehtelemista tai totuuden piilottelua. Olen osannut sen vauvasta lähtien. Pahuutta tai syntisyyttä ei kenenkään tarvitse valita, vaan se on luontomme. Jumala sen sijaan on valittava, on tartuttava häneen, silloin kun hän kutsuu.

Istumme ikään kuin junassa, joka pysähtyy pari, kolme kertaa itse kunkin matkan varrella. Olen kertonut tämän mielikuvani ennenkin. Pysäkillä/asemalla matkustajalta kysytään: tahdotko jatkaa helvettiin menevässä junassa, vai otatko armon vastaan. Jos armo kelpaa, edessä on vaihto taivaaseen menevään junaan. Jos ei, matka jatkuu kadotukseen.

Ero Jumalasta kohtasi ihmisen silloin, kun tämä tahtoi itse valita tiensä, ja luuli tietävänsä paremmin kuin Jumala. Hän uskoi Saatanan valheen. Edelleen Saatana valehtelee suumme, silmämme täyteen. Jumalan armosta meillä on Sana, Raamattu. Sieltä voimme lukea, mikä on TOTUUS.

Jeesus sanoi: MINÄ OLEN TIE, TOTUUS JA ELÄMÄ. JOKA USKOO MINUUN, EI IKINÄ KUOLE. Saamme valita valheen sijasta totuuden, kuoleman sijasta elämän. Synti vaikuttaa meissä hautaan asti niin, että usein valitsemme väärin. Jumalan armoa on, että saamme tunnustaa väärät tekomme, ja Jumala antaa ne Jeesuksen tähden anteeksi. Ilman Jeesusta meillä ei ole toivoa, ei anteeksi antoa.

Kun uskon, että syntini on sovitettu, olen onnellinen ihminen. Kyse ei ole vain tekosynneistä, vaan siitä, että synti asuu minussa. Saan olla armahdettu syntinen, kun elän Jumalan yhteydessä, hänen lapsenaan. Jeesuksen veri pesee minut puhtaaksi kaikesta synnistä. Saan uskossa omistaa anteeksi antamuksen. Myös sinä saat, arvoisa lukijani, uskoa kaikki syntisi anteeksi annetuksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Tämä on se ilosanoma, joka on meille julistettu.

Emme juhli jouluna Jeesus-vauvaa. Juhlimme sitä, että Jumala on rakastanut niin paljon maailmaa, että antoi ainoan Poikansa, ettei yksikään, joka häneen usko, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.

Nokikolari kävi eilen. Tänään olin jumpparilla ja tapasin kolme ystävääni hienossa kahvilassa. Pitäisi mennä useammin ystävien kanssa juomaan kuppi teetä (tuolla ei ollut kunnon rooibos-teetä, ihmettelen suuresti), ja olemaan hetki yhdessä ilman kiirettä.

Saapa nähdä, vaihtaako pääni väriä, vai teenkö sämpylöitä ynnä erästä pullakokeilua. Perästä kuuluu, sanoi torvensoittaja.

Siunausta iltaasi, hyvä lukijani!