07.12.2009 - Jalat sutivat jo vauhtia uuteen viikkoon

Maassa jotain härmää, liekö suorastaan lunta. Mittari nollassa.

Nokikolarin pitäisi pian tulla. Häntä odotellessani kirjoittelen. Eilisillan olin päänsärkyinen, en kyennyt kirjoittamaan. Lukemaan sentään pystyin.

Lapsuuden ystäväni kävivät eilen. Laitoin hyvää ruokaa, katoin kauniisti. Arvasin, että he ajelevat pikkukylien kautta, eivätkä suoraa tietä, joten matka kesti vähän kauemmin. Kokkolan tielle yhtyessään he näkivät viimein muitakin autoja!

Meillä oli mukava päivä lapsuusaikoja muistellessamme. Toinen ystävistäni kertoi lapsensa itsepäisestä luonteensa. Olimme armottomia: äitiinsä on tullut! Sinähän olit just tuollainen itse pienenä, sanoimme. Edestään sen löytää, mitä taakseen luulee jättäneensä. Se on elämän laki. Omat luonteenpiirtemme siirtyvät jälkipolville.

Kuudettakymmentä vuosikymmentä olen taivaltanut jo viikon. Muuan uusi piirre on tullut selvästi ilmi. Minulla on aikaa istahtaa ystävien kanssa! Vai olenko vain antanut luvan itselleni? Eilenkin istuimme ilman mitään hosuja pitkät tovit. Saman totesin viime maanantai-iltana toisten ystävieni täällä ollessa.

Minulla ei ole enää pieniä lapsia. Mikä kiire minulla olisi vapaapäivänä? Varsinkin kun järjestelen asioita etukäteen.

Huutoniemen kirkolla oli itsenäisyyspäivän iltana, eli eilen siis, komea itsenäisyysjuhla, suomalainen messu. Oli kolme Suomen lippuakin. Puheen piti Jorma Pitkämäki, kaupungin kakkosmies tietääkseni. Hän on uskovainen mies, ja puhui pitkään kansamme tilasta.

Pitkämäki totesi, että eikö nyt ole vähintään yhtä suuri tarve rukoukselle kuin oli vuonna 1944, jolloin Gerda Ryti kehotti kansalaisiamme yhteiseen rukoukseen klo 12. Kansamme tilanne on huolestuttava.

Raamatusta voimme lukea, että kansoille on tullut Jumalan kuritus, kun se on poikennut Jumalan tahdosta. Jumala on nyt jo pitkään katsonut kärsivällisesti tekemisiämme, jotka eivät ole hänen tahtonsa mukaisia. Kuinka kauan hän vielä on pitkämielinen? Koska tulee rangaistus synneistämme? Pitkämäen puhe oli raamatullinen ja isänmaallinen, kuten sopikin.

Ihmisiä oli runsain määrin kirkossa. Sain olla jakamassa ehtoollista avustajana. Se on minulle suuri ilo, palvelutehtävä. Kiitos Jumalalle siitä. Minulla on ollut 7 vuotta lupa toimia tehtävässä.

Ostin kirkolta muutaman jouluisen dvd:n lapsia ajatellen. Illalla hauskuutin itseäni katsomalla yhden. Se kertoo Abib-aasista ja tietysti joulukertomuksen sen myötä. Oikein sopiva näytettävä koululaisille.

Pari työkaveria on sairaana. Toivottavasti itse pysyn tolpillani. Päänsärky on hävinnyt yön aikana, otin lääkettä siihen. Kirjavalintani kertoo aina, mikä on väsymykseni määrä. Luin Opettajattaren varaventtiilin, helpon kirjan. Siinä on hauskoja toilauksia, kivoja sanontoja, kevyttä ja mukavaa. Lopulta sankaritar saa miehen itselleen. Vanhat kirjat ovat raittiita ja puhtaita hengeltään, sikälikin niitä on iloa lukea milloin tahansa.

Teron kanssa luemme Jobia iltaisin ja tänään aamullakin. Ääneen lukiessa vasta huomaa Raamatun kirjojen erilaisuuden. Job poikkeaa paljon Uuden Testamentin kirjoista. Siinä on runolliset, lyhyet säkeet. Suosittelen ääneen lukua perheissä, myös lasten kanssa!

Nokikolarin pitäisi tulla. Minulla on aamupalan aika.
Siunausta päivääsi, arvoisa lukijani!