02.12.2009 - Oi, Hänen rakkauttaan!

Kirkas pakkaspäivä, ihanan kuiva keli.

Aamulla meinasi tulla pienoinen kiire. Lastasin tarjottavaa työpaikalle isoon Viipurin koriin. Sitä samaa rahkakääretorttua, jota teimme runsain määrin Terhin kanssa syntymäpäiväksi. Vielä sitä riittää pakasteessa. Nyt voin sanoa hallitsevani kyseisen tortun teon, viimeinkin.

Myös gluteeniton torttu onnistui, mutta se on vain minun mielipiteeni. Ari voisi tässä kohden käyttää erästä mieli-ilmaisuaan, jos kykenisi: "Sun mielestä onkin kuin lampaan mielestä"! Ei Ari tuota MINULLE ole tietenkään ikinä sanonut. Hänellä vain oli olemassa sievoinen varasto hauskoja sanontoja. En viitsi niitä luetella, sillä ne eivät ole tarpeeksi hurskaita tämän ikäisen ihmisen lausevarastoon.

Juhlarunonkin olin ajatellut kirjoittaa, ja sen tein ennen töihin menoa. Voitte lukea sen kirjoituksiani - sivulta. Siihen tuli niitä aineksia, mitä ajattelinkin, mutta sitä olisi voinut vielä jatkaa, sillä juhlinta vaan jatkuu!

Töissä sain jymy-yllätyksen. Keittelin opettajanhuoneessa kahveja työtovereille, ja osa väestä istuskeli juomassa. Yhtäkkiä sinne tuli oppilaita, ja ajattelin, mitähän ne nyt tänne änkeävät isolla porukalla. Minä vaan näpyttelin kännykkään viestiä muina miehinä.

Yhtäkkiä eräs musiikinopettajista pyysi minut istumaan kuoron eteen. Kuorohan siinä oli, vaikka en huomannut, mistä kaikki sinne vilahtivat. Lapsia oli varmaan 25, kuutosluokan oppilaita. Nämä lauloivat minulle ylen suloisen onnittelulaulun! Minä istuin kuin Hangon keksi tuolillani ja kuuntelin sydän väpättäen.

Tietysti lauloin heille vastalahjaksi kiitoslaulun. Vähän hirvitti, sillä keksin sanoja sitä mukaa kuin lauloin. Sanat eivät rimmanneet täysin, mutta tosissani hoilasin kuitenkin. Olipa se ihana yllätys! Kiitos, kiitos Ritva ja Juri ja muutkin asianosaiset!

Totesin laulajille, että olen useita heistä hoitanut päiväkodissa, joitakin ilttiksessä ja muita olen määräillyt pihalla muuten vaan. Se on sitä paitsi ihan totta.

Ulkoilimme paljon tänään lasten kanssa, sillä heitä oli mahdottoman paljon ja sää oli upea. Töiden jälkeen kävin pyhäkoulun juhlassa pikimmiten. Sain lahjat pyhäkoululaisilleni (50 pussia). Aion näyttää heille jonkin dvd:n jouluviikolla ja antaa pussit silloin.

Kun kotiuduin tuli kaksi entistä kolleegaani vierailulle syntymäpäivän merkeissä. Sain ihanan amaryllisasetelman kortteineen. Parantelimme kasvatusalan maailmaa. Kun vieraani lähtivät, nauroin yksin ääneen, kun muistin työtoverin ilmeilyt ja jutut. Joillakin on kyky eläytyä!

Tero palasi pitkän päivän reissulta Helsingistä jälleen kerran. Nyt oli kyseessä Studia-messut koulusta.

Minua on hemmoteltu ja rohkaistu niin paljon näinä päivinä, että en osaa sanoin kuvata kiitollisuuttani ihmisiä kohtaan, joiden työtoverina, ystävänä, kaverina, sukulaisena, perheenjäsenenä, naapurina tai lähimmäisenä saan elää. Jumala on rakastanut minua teidän kaikkien kautta!

Tarina kertoo yksinäisestä lapsesta. Kun tätä kehotettiin turvautumaan Taivaan Isään, tämä totesi, että kaipaa sellaista, jolla on "nahka päällä".

Saamme osoittaa kukin rakkautta niille, jotka on annettu lähellemme. Jumalan käsinä, jalkoina ja suuna meillä on tehtävä. Meille on annettu "nahka päälle", jotta kertoisimme Jumalan rakkaudesta eri tavoin toisillemme. Sitä rakkautta minä olen saanut kokea viime päivinä. Tunneakkujani on ladattu.

Hyvää yötä, Jeesus myötä, arvoisa lukijani!