15.11.2009 - Marraskuussa myrskyää

Sadetta, kelju sää, pimeää.

Nukuin yli 10 tuntia, ja voimani alkavat palautua. Näin mukavaa unta: olimme Arin kanssa Jyväskylässä, Ari oli terve, ajoi autoa, puhui. Meillä oli pari lastenlasta mukanamme! Tämä on toivottavasti tulevaisuutemme kuva: terveyttä ja lapsenlapsia.

Keitin rooibos-teetä. Se on terveysvaikutteista. Se ei ole varsinaisesti edes teetä, vaan pussin kyljessä sanotaan:

"PUNAPENSASTEE
Rooibos on kofeiiniton, vähätanniininen ja pehmeän täyteläinen terveysjuoma.
Luonnonvarainen autiomaayrtti sisältää runsaasti antioksidantteja ja mm. soluja puhdistavaa entsyymiä, tehostaen aineenvaihduntaa ikääntymistä vastaan.
Sopii juotavaksi kylmänä tai kuumana. Vatsaystävällinen, myös odottaville äideille. Yksi teelusikka/kuppi, hauduta väh. 5 min. Mausteena mansikan palat, vaniljakerma-aromi, kamomilla ja tuhtakaunokin terälehdet."

Näin siis Forsmanin Tea-pussin kyljessä lukee. Ja tee on oikeasti hyvää, eikä siitä tule ällöttävä olo, kuten joskus kahvista tai tavallisesta teestä.

Tässä iässä myös aineenvaihdunta hidastuu. Hormonien toiminta lakkaa tai hidastuu, ja siitä johtuvat läiskät iholla: ihminen alkaa härskiintyä! Epämiellyttävä ajatus, mutta minkäs totuudelle voi.

Sain omissa taisteluissani lohdutusta tänä aamuna. Äiti soitti ja kertoi isäni huolesta. Isällänihän on alzheimerin tauti, ja sen myötä muisti ei toimi kuten ennen. Isä oli pohtinut, onko hän opettanut lapsille, että pitää olla rehellinen, valehdella ei saa!

Kyllä, isä-hyvä, olet sen opettanut perusteellisesti lapsillesi omalla esimerkilläsi. Minäkään en siedä epäselviä, epämääräisiä asioita. Menetän voimani, kun joudun sellaisten keskelle.

Jumalakin tahtoo totuutta salatuimpaan saakka. Hän ilmoittaa Sanassaan, ettei mikään kätketty pysy salassa, vaan se tulee ilmi. Sen takia on parempi tunnustaa Jumalalle päivittäin syntinsä ja pyrkiä elämään valkeudessa. Kun sen tekee, Jumala antaa lupauksensa mukaan syntimme anteeksi. Sen jälkeen niitä ei enää ole olemassa. Viimeisellä tuomiolla kaikki tunnustamattomat synnit tulevat julki. Voi, sitä päivää!

Elämme kirkkovuodessa viimeisiä hetkiä, tuomiosunnuntai on ensi pyhänä. Ensin on pimeys, sitten tulee valo ja adventin aika. Uusi kirkkovuosi ja Jeesuksen paluun odotus alkaa.

Siihen saumaan osuu 50-vuotissyntymäpäiväni. Olen keksinyt lisää juhlimistapoja! Kerron myöhemmin, kun näen, ohittaako sikainfluenssa meidät, vai makaanko ketarat suorina juhlieni yli.

Nyt lähden kuorimaan porkkanoita ja lanttuja kahvipöydän piristeeksi kirkolle. Ryhmämme on tarjoiluvuorossa. Illalla palatessa menen sairaalaan Arin luo.

Eilen korjailin kirjani tekstejä jälleen kerran. Kirjoissa näkyy selvästi, jos sanojen välillä on liikaa välilyöntejä. Tietokone onneksi näyttää tuollaiset virheet alleviivaamalla kohdat. Löysin vielä noin 40 kohtaa, joissa väli oli liian pitkä. Tekstistä sitä on vaikea erottaa, tulostettuna se näkyy. Virheitä varmasti jää, sitä ei voine välttää.

Ensi viikolla toivon selviävän, ehtiikö kirjani jouluksi. Jos ei, onhan elämää tammikuussa ja jopa helmikuussa. Tuo aika ei tunnu enää pitkälle, kun tähän asti olen selvinnyt. Jouluksi se olisi kiva saada, voisi antaa lahjaksi muillekin.

Hyvää päivänjatkoa, arvoisa lukijani!