14.11.2009 - Minun sieluni kaipaa sinua, Jumalaa!

Kylmä tuuli

Eilinen teksti Virtoja erämaassa -kirjassa osui jälleen nappiin. Tarjoilen sen sinullekin:
"Jumala tietää sinun kestävän sen koetuksen, muuten Hän ei sitä sinulle antaisi. Hänen luottamuksensa sinuun selvittää elämän katkerimmatkin kärsimykset.
Jumala tietää meidän voimamme, ja Hän mittaa niitten mukaan, eikä Hän koskaan koettele meitä enemmän kuin mitä Hänen armonsa kautta kykenemme kestämään."

Pari päivää minulla on ollut ahdinkon alaista aikaa. Jopa niin,että en pysynyt nahoissani tänään, kun Arikin oli kotona. Pudotin radion vahingossa lattialle, ja suorastaan kirosin. Tietysti kaduin käytöstäni jo samalla, mutta en vain hillinnyt itseäni.

Minun on ollut vaikea keskittyä mihinkään, maha on jännittynyt ja kireä. Kun Ari lähti, en jaksanut mennä mukaan sairaalaan hänen kanssaan, kuten tavallisesti. Lähdin sen sijaan autolla Kalarantaan. Kävelin sieltä Hietasaareen uimaan. Tuuli oli inhottava ja läpitunkeva. Oma oloni oli samanlainen, eikä se ole tullut paljon kummemmaksi.

Joskus Jumala sallii ahdinkoja omilleen. Sillä hetkellä ei ymmärrä, mistä on kyse, mutta Raamatussa sanotaan: "Nyt et sitä käsitä, mutta vast`edes sen ymmärrät." Siihen on luottaminen.

On jotain mitä en kestä enkä siedä: sotkut ja epäselvyydet. Välillä itsestä riippumattomista syistä minut johdatetaan kuitenkin kulkemaan tietä, jota en itse valitsisi, ja joka ei minua miellytä. Näihinkin teihin Jumala on kätkenyt siunauksensa, vaikka se ei siltä tunnu.

Lopuksi rohkaisen vielä itseäni, ja kenties sinuakin, hyvä lukijani, 1. Timoteuskirjeen 6. luvun sanoin:
"Ja suuri voitto onkin jumalisuus yhdessä tyytyväisyyden kanssa.
Sillä me emme ole maailmaan mitään tuoneet, emme myös voi täältä mitään viedä; mutta kun meillä on elatus ja vaatteet, niin tyytykäämme niihin."