13.11.2009 - Perjantai on paras päivä!

Pikkupakkanen.

Sain yhden ystävän kyytiin ja kiidimme Petrin bemarilla Laihialle eilen illalla. Takkalan pihapiiri oli niin suloinen, että melkein jäin pihalle olemaan. Sisällä tosin oli yhtä tunnelmallista, ja sen kaunistivat lisäksi parikymmentä naista, ehtoinen emäntä sekä pieni Hugo-poika.

Vaimojen ääni -lauluryhmä Isokyröstä ilahdutti meitä moneen otteeseen lauluillaan. Itkin joka laulun ajan, sillä ne hoitivat sanoillaan ja sävelillään. "Eksyneiden majatalo" ja "Vain yksi nimi ylitse muiden" muun muassa olivat esityslistalla.

Katja oli loihtinut kahvipöydän, jonka herkut veivät kielen mennessään. Hyvästi, dieetti, tuollaisina hetkinä, kuten muulloinkin, valitettavasti!
Irma esitteli kortteja ja kertoi Gideonien työstä. On lukuisia tosi tarinoita tapauksista, että Gideonien Uutta Testamenttia lukemalla ihmisiä on tullut uskoon.

Käytin puheenvuoron ensimmäisenä, puhuin lähes puoli tuntia. Se oli helppoa, sillä kerrankin olin onnistunut tekemään rungon, joka toimi. Minun ei tarvinnut tiirailla ryppyistä paperia ja ihmetellä, mitä olen mahtanut tuollakin nuolella, suttauksella tai alleviivauksella tarkoittaa.

Jumala sallii toisinaan minun tekevän möhläyksiä. Liekö perisynnistä vai mistä johtuvaa, mutta inhoan sitä, että joku pääsee oikaisemaan minua: tahtoisin olla täydellinen. Ajatus on absurdi, sillä täydelliset ihmiset vasta kamalia ovat! Sellaisten rinnalla muut tuntevat itsensä nollaksi. On helppo samaistua toiseen epätäydelliseen, ja sellaisia me jokainen olemme.

Eilen Jumala salli minun möläyttää erään tyhmän jutun, joka jääköön läsnäolijoiden tietoon. (Kaikki heti kyselemään: mitä se sanoi!) Paikalla oli onneksi rohkea nainen, joka otti asian puheeksi. Siitä siunaantui keskustelua jonkin verran.

Puhuimme vielä tuon henkilön kanssa asiasta, ja puolin ja toisin pidimme hyvänä, että asia tuli puheeksi. Kumpikin tunsimme itsemme hiukan typeriksi, mutta se on terveellinen tunne välillä, kunhan se ei tule jatkuvaksi tunnetilaksi.

Myöhemmin illalla asian esiin nostaminen toi lisääkin siunausta. Raamatun sana toteutui: totuus on tekevä teidät vapaiksi. On turhaa hienostelua peitellä totuutta. Rehellisyys vapauttaa, tuo ilon ja avartaa.

Eilen itkin pitkästä aikaa vähintään kolme kertaa oikein perusteellisesti, ja päätäni särki sen mukaisesti. Nukuin hyvin yöni särkylääkkeen voimalla, ja tänään meno oli tavanomaista. Oli pyhäkoulu, ja hoidin kirja-asiaani pitkin päivää.

Rukoilen, että jos on Jumalan tahto, kirjani ehtisi jouluksi markkinoille. Olen hyvin helpottunut, että tilanne on nyt näin pitkällä. Eräs pitkä odotus on päättynyt, ja kenties asia nyt etenee, kun salvat ovat avautuneet.

Kävin Arin luona tänä iltana. Hän tulee huomenna kotiin, jos Tero ei ala mahaansa valittaa. Tällä on nimittäin vähän huono olo ja hiukan lämpöä. En soisi Arin saavan ylimääräisiä tauteja, mutta hänen henkinen kuntonsa paranee monella asteella, kun hän pääsee kotiin.

Olimme Teron kanssa kaupassa muutama päivä sitten yhdessä. Sanoin, että haetaan "vähän jauhoja". Tero, 18v, ei vielä tunne naisen logiikkaa. Kun lähdimme kaupasta muulikuormallinen tavaraa mukanamme, hän totesi lakonisesti: "Luulin todella, että me ostamme pelkästään jauhoja."

Toki olin itse tiennyt jo mennessämme, että monenlaista tarpeellista tarttuu mukaan, kuten kynttilöitä, jotka ovat perusruokaa näinä päivinä. Maitoa tarvitaan aina, kuten kananmunia ja teetäkin. Rooibos-teetä juomme nykyään iltaisin, ja pidän siitä todella. Jauhot olivat päässäni listaykkösenä kuitenkin.

Tero sai tänään lehtikasat säkkeihin pimenevässä illassa ja imuroi huoneet. Puukuorma odottaa sahaajaa. Pojat hakivat puita eilen isovanhempien luota maalta. Mammakin pääsi kauppaan, kun Tero sai ajeluttaa häntä. Ajokortti on tarpeellinen ja kätevä olemassa. Teron pitäisi aamulla pelireissulle, mutta se jää väliin, kun kunto ei kestä.

Sain itse viikko sitten tulokset kävelytestistä, johon saivat 50 vuotta tänä vuonna täyttävät kaupungin työntekijät osallistua. Kuntoni oli "keskitasoa". Olisi ollut pollevaa, jos se olisi ollut "vähän keskitasoa parempi", mutta saan olla tyytyväinen, kun olen terve.

Ostin hiivaa, sillä leipä on lopussa. Huomenna leivon ja pidän kotipäivää. Tänä iltana sukellan Hirvisaaren teokseen sisälle. Avioliittokirja, jota luen, on aika hyvä, mutta en ole varma, jaksanko lukea sitä nyt.

Tänä aamuna minua puhutteli Jobin teksti, luvussa 36:
"Varo, ettet käänny vääryyteen: siksi sinua on koeteltu kärsimyksellä."
Tuo sana oli juuri minulle, juuri nyt, ja kiitän siitä Jumalaa.

Hyvää viikonloppua, arvoisa lukijani! Ja hyvää yötä, nuku hyvin!