03.11.2009 - Syynäyspäivä

Mittari lämpöasteilla, poutaa, illalla kylmä, kova tuuli.

Maanantaina, eli eilisaamuna, kirjoitin "Paulan kirjanurkka" -jutun Fyrry-lehteen. Aamu hurahti nopeasti, joten hyppäsin pyörän selkään, kun lähdin töihin. Halusin käydä menomatkalla Jupiterissa. Se on paikallinen kirpputori, joka työllistää työttömiä. Siellä on paljon mainiota tavaraa.

Ei ollut turha reissu. Lienenkö kertonut, mitä minulla on toivelistallani tulevaan kotia ajatellen:
- klaffipöytä
- vuodesohva, jossa puinen takaosa, punasävyinen mieluiten
- jonkinlainen lipasto (tai sitten pidän sen, mikä minulla jo on)

Missään tapauksessa en halua uusia kapistuksia. Olen itse pian toisella vuosisadan puoliskolla, joten pidän ELÄMÄÄ NÄHNEISTÄ huonekaluista. Pöytä siis löytyi: se on juuri sellainen, kuin haluan. Valkoinen, soikean mallinen, jossa saa reunat lasketuksi alas. Vähän aion sitä hioa ja maalata kenties uudestaan. 36 euroa koko komeus!

Huomenna se on tarkoitus urakoida kotiin. Hankinnastani johtui, että Tero sai/joutui sahaamaan puut peräkärrystä, ja minä käytän auton vahapesussa vielä tänään.

Vahapesu ei tietenkään ole tarpeen pöydän hakua ajatellen, mutta nyt on oiva aika siihen, kun ei ole pakkasta. Äitini oli tehnyt niin, ja siitä hoksasin, että se on minunkin tehtävä nyt, eikä viidestoista päivä!

Sattuu niin sopivasti, että melkein takapihallamme (reilun kilometrin päässä) on Nesteen asema. Menin jo tunti sitten autopesulle, mutta totesin, että klo 21 sen saa 8 euroa halvemmalla. Päättelin auton selviävän ilman pesua ja vahaa vielä pari tuntia. (Viime kuukauden pullosaldo oli 1,25e, eli kohtalaisen köykäiset apajat tähän vuoden aikaan. Nyt jokainen voi nukkua yönsä rauhassa, kun sai tietää saldon.)

Tänään olin aamuvarhaisella jo puhelimen luurissa tilaamassa aikaa hammaspäivystykseen. Onnistuin saamaan ajan melkein saman tien. Hyppäsin fillarin niskaan ja olin ajoissa paikalla. Kaksi hammasta sai jälleen väliaikaista täytettä, ja olen tosi onnellinen, ettei suussa ole TÄLLÄ HETKELLÄ ylimääräisiä reikiä tai kipukohtia.

Sen jälkeen olkapää kaipasi fysioterapeutin hellää kosketusta. Itse asiassa hän laittoi minut hikoilemaan köysien kanssa, ja omaehtoista raatamista jatkuu joka päivä. Röntgenkuvat osoittivat edelleen kalkkia olkapäässä, ja siitä moinen rehkiminen. Parin viikon päästä menen kuulusteluun, onko raadanta tuottanut tulosta.

Fidassa kävin tutkailemassa huonekalutilannetta, ja poistuin paikalta neljä kirjaa kainalossa. Hmmh. Juttelin myyjän kanssa hyvän tovin kassalla. On kiva, kun on tuttuja eri seurakunnissa.

Merivesi oli noin 7 asteista, kun sinne molahdin. Oveen oli vaihdettu uusi lukko, joten jouduin kopistelemaan, että pääsin sisään. Unohdin hakea pankista maksamani uuden uimamerkin ja avaimen. Ehkä huomenna ehdin hakea, ja onhan se päivä torstainakin.

Työpäivä meni ilman sikainfluenssan kouriin joutuneita uhreja. Naapurikoulussa heitä on runsain määrin. Pyhäkoulussa rukoilimme maanantaina asian puolesta: jospa koulumme jäisi väliin? Aika näyttää, eiköhän se joka paikkaan ennätä.

Sairaalaan en jaksanut tänään, mutta soitin sinne. Arin crp on laskenut viiteen(5) eli se on erittäin hyvä. Eilen kävin Arin luona, ja katsoimme One way mission -ohjelman. Ari halusi, että jätän tv:n auki, kun lähden. Sanoin, että pyydän hoitajia laittamaan sen kiinni, mutta Ari ilmaisi, että hän hoitaa itse sen asian, minun ei tarvitse huolehtia. Hyvä niin, sopii minulle :)

Ari tulee saamaan kausirokotteen influessaa vastaan, mutta ei sikainfluenssapiikkiä. Hän on saanut edellisen kuulemma viime marraskuussakin, vaikka minulla ei ole ollut asiasta mitään tietoa. Hiukan minua rokotus arveluttaa, sillä katsoin MS -sivuiltani, että joulukuussa Arilla on ollut hengityskatkoksia. Joulu-tammikuun hän on ollut koko ajan limainen ja tulehduskierteessä.

Kukaan ei voi tietää, mikä Arin tilanne olisi ilman rokotusta. Jos hengityskatkoksia tulee nytkin lähiviikkoina rokotteen jälkeen, niin arvelen, että se johtuu rokotteesta. Katkoksia ei ole viime aikoina ollut. Neurologit eivät suosittele sikainfluenssarokotetta Arille, enkä minäkään halua hänen saavan sitä.

Lainasin ties monennenko kerran Leena Hietamiehen Mökkini mun -kirjan. Hän sai viimein mummonmökkinsä! Kirja hoitaa minua jälleen. Väsymykseni huomaan siitä, että minun vaikea lukea kehittäviä ja syvällisiä kirjoja. Mökkiteoksen teksti antaa luvan levätä ja olla väsynyt. Se ei vaadi mitään lukijalta. Sellaista kaipaan nyt (taas).

Vaatimusta pukkaa monelta suunnalta. On täysi työ etsiä ja löytää rauhaa kaiken sähellyksen keskellä. Pienestä hetkestäkin on osattava nauttia. Kiire on vihoviimeinen vihollisen hanke ihmistä vastaan.

Ensi lauantaina minulla on lauantaipyhäkouluvuoro. Aiheen valinta on vapaa, joku Raamatun isistä. Aion puhua Aabrahamista, uskon isästä. Askartelunkin keksin tuosta vaan. Jälleen hyvin yksinkertaisen ja helpon. Laiskuuttako vai iän tuomaa vapautta?

Töistä tullessani tytär soitti pitkän puhelun. Olipa mukava jutella hänen kanssaan. Löhöilin sohvalla samalla, ja puhelun jälkeen tein jauhelihapihvejä ja teeleipiä uuniin. Tero on lueskellut puu-urakan jälkeen torstain kokeisiin. On hauskaa, että hänellä on ajokortti. Huomasin, että auton bensamittari oli lähes punaisella. No, nyt on ajettava, että oppii; autokoulussahan annetaan alkuopetus.

Kohta lähden autopesulaan ja Tero saa valmistaa ROOIBOS-teetä Mma Ramotswen tapaan sillä aikaa. Sitten minun on mukava keikahtaa keinuun teetä ryystämään ja teeleipää narskuttelemaan uusilla hammaspaikoillani Mökki-kirjan lumoissa.

Hyvää yötä, Jeesus myötä, arvoisa lukijani!