28.09.2009 - Flunssako se siellä kolkuttelee

Tuulinen villahousukeli flunssaiselle.

Aamulla jatkui eilinen köpsä päänsärky ja oivalsin, että flunssa yrittelee päälle. Sitäkö se viime viikon vetelyys olikin? En siis olekaan vain laiska, vaan sairaalloinenkin sen lisäksi.

Menin eilen Kohtaamispaikalle kirkolle, jossa oli paljon ihmisiä. Nuoria perheitä ja meitä ikääntyneempiä. Kai Niemelä opetti ja kehotti rukoilemaan, mutta myös lähtemään liikkeelle sen jälkeen. Opetus oli naseva ja osuva. Johanna ja Anders olivat kertomassa lähetyskipinän syntymisestä kohdallaan. He pyysivät esirukousta puolestaan, sillä kentälle lähtö on tammikuussa, ja tekemistä on runsaasti ennen sitä. Työ menee eteenpäin. Jumala avaa uutta uskovien keskellä.

Sain vahvistuksen viime torstaiaamun uneeni (ks. 25.9. Ajankohtainen), kun ystävä rukoili kanssani kirkossa. Hän sanoi rukoillessamme, että hän pyysi Jumalalta torstai-iltana rukousillassa: "Me ihmiset emme usko, että Ari voisi parantua, mutta sinulle, Jumala, ei mikään ole mahdotonta!" En ollut kertonut unestani hänelle, enkä jälkeen päinkään ehtinyt sanoa. Mutta uni tuli mieleeni.

Tänä iltana kävin Arin luona, ja kerroin hänelle edellä mainitun. Samalla katsoimme One Way Mission -ohjelmasta Aki Miettisen opetusta. Hän sanoi: "Sinulla on kenties näky tehtävästä, mutta se ei ole vielä toteutunut. Olet ehkä erämaassa ja odotat näyn toteutumista." Jumala puhui meille samasta asiasta myös Miettisen kautta.

Aki Miettinen on mies paikallaan. Hän oli aiemmin IRR/TV:ssä, mutta on siirtynyt One Way -työhön. Hän sairastaa MS -tautia, ja hänellä näytti olevan rollaattori, hän opetti istuallaan. Mutta Miettinen pystyy puhumaan selvästi ja hyvin.

Paketoin viimeinkin Etiopian vauvojen nuttuja pakettiin. Laskin, että 12 mahtuu kilon pakettiin. Vien sen postiin aamulla, sikäli kuin taas ehdin mihinkään. Muutama jäi yli, mutta kudon vielä lisää. Voisin kutoa myös sukkia ja myssyjä vaihteeksi. Minusta olisi hauskaa aloittaa "Naisten ompeluseurat" kerran kuussa. En tee sitä kuitenkaan vielä, sillä en ole varma, jaksanko. Mutta haluaisin.

Tänään raahasin pari kassillista tavaraa autoon kirpputorille vietäväksi. Iso talo vetää uskomattomasti tavaraa lapsiperheen 13 vuoden asumisen jäljiltä. Olen rukoillut viisautta tässä asiassa. Irti turhasta krääsästä!

Muuan lapsi kysyi tänään, onko kakkosten pyhäkoulu, ja kun kuuli, että on, niin huusi: "Jippii, PYHÄKOULUU!!" Tuntuipa mukavalta. Veisasimme heidän kanssaan pari virttä, rukoilimme ja lapsilla oli runsaasti asioita kerrottavana ja kysyttävänä. Kerroin Joosefista ja lopuksi teimme piirin. Jäi hyvä mieli hetkestä. Vielä ensi kerralla jatkuu Joosefin tarina.

Aika on teenjuonnin, Raamatun luvun Teron kanssa ja nukkumisen. Hyvää yötä, Jeesus myötä, hyvä lukijani!