25.09.2009 - Uuteen päivään

Ei kai sittenkään pakkasta yöllä.

Kuuntelen klassista musiikkia. Varmaan ensimmäisen tai yhden merkittävän kipinän sain siihen lukioaikana. Musiikinopettaja kertoi meille säveltäjistä ja saimme kuunnella pitkiä pätkiä heidän tuotannostaan. Makailin pulpetillani ja kuuntelin silmät kiinni, sillä tunnit olivat yleensä kahdeksalta aamulla tai klo 15 jälkeen. Myönteinen tunnelma jäi mieleeni.

Valitettavasti en tunnista kappaleita. Nyt tosin yritän painaa mieleeni Mozartin Sielunmessun kappaleen "Hostias", sillä siinä on aivan huippuhieno kertosäe.

Tunnelmista ja tunteista puhuu huomisen teksti Virtoja erämaassa -kirjassa:
"... me vaellamme uskossa emmekä näkemisessä" 2 Kor 5:7.

`Uskossa eikä näkemisessä! Jumala ei halua meidän koskaan elävän tunteittemme mukaan. Oma itsemme sitä kyllä haluaa. Sielunvihollinenkin sitä haluaisi. Mutta Jumala haluaa meidän elävän todellisuudessa eikä tunteissa. Todellisuus on Kristus ja hänen täytetty työnsä meidän puolestamme.
Kun meillä on nämä kalliit tosiasiat, ja uskomme niihin, koska ne perustuvat Jumalan Sanaan, niin hän pitää huolen tunteistamme.
Jumala ei anna meille tunteita, että kykenisimme luottamaan häneen, eikä hän anna niitä rohkaistakseen meitä tässä luottamuksessa. Hän ei myöskään anna tunteita todistaakseen, että me jo olemme lopullisesti luottaneet häneen.
Jumala antaa tunteita vain silloin, kun hän näkee, että luotamme häneen ilman niitä, lepäämme hänen omassa Sanassaan ja hänen lupaustensa uskollisuudessa.
Jumalan antamia tunteita emme saa, ennen kuin olemme omistaneet tuollaisen uskon. Ja sitten hän antaa niin paljon tunteita ja sellaisena aikana, kuin hän rakkaudessaan näkee jokaisessa yksityistapauksessa olevan tarpeellista.
Meidän on valittava tunteittemme ja Jumalan todellisuuden välillä. Tunteemme saattavat olla yhtä epävarmoja kuin meren aallot tai lentohiekka sen rannoilla. Jumalan todellisuudet ovat yhtä lujia kuin ikiaikojen Kallio, joka on Kristus itse, sama eilen ja tänään ja iankaikkisesti.`

Tuo teksti on siis Lettie B. Cowmanin päivittäisesta hartauskirjasta. Saimme kirjan lahjaksi vuonna 2001, kun meillä oli hääpäivä. Olen lukenut sitä jatkuvasti ja saanut siitä paljon lohdutusta.

Itseni on jatkuvasti tehtävä työtä siirtääkseni tunnevaununi viimeiseksi pois elämääni johtamasta. Tunteeni voivat johtaa harhaan, kuten tuo teksti vahvistaa. En halua elää pilvissä tai unelmissa, vaikka unelmia saa ollakin. Mutta ne voivat olla eri asia kuin se, mitä Jumala näkee minulle hyväksi. Rakkaudessaan Jumala kuitenkin toisinaan toteuttaa unelmamme. Niinhän mekin teemme omien lastemme suhteen!

Tahdon vain sitä, mikä on parasta perheellemme, eli Jumalan tahdon toteutumista. Tunteet voivat olla kipeitä, mutta Jumalan lohdutus kattaa kaikki murheet. Aina ei tunnu siltä, ja kapinoin. Mutta syvällä sisimmässäni ymmärrän sen jopa tunnetasolla. Pyhä Henki sen minulle ilmoittaa.

Chambers sanoo Parhaani Hänelle -kirjassa tänään, että "risti seuraa aina tällä tiellä". Kuitenkin se on Jumalan antama risti. Silloin on varmaa, että se vie myös perille Jumalan taivaaseen. Sinne minä tahdon mennä perheineni. Iankaikkinen elämä alkaa jo täällä, ja jatkuu täydellisenä taivaassa.

Painelen piakkoin töihin ja päivän haasteisiin. Siunausta viikonloppuusi, arvoisa lukijani!