23.09.2009 - Laiskottelua

Ihan hieno syyspäivä. Lehdet lensi tuulessa.

Aamulla kuvittelin meneväni uimaan, kauppaan ja sairaalaan ennen puoli yhtä. Lopulta en kerinnyt minnekään. Suoraan sanoen luin romaania, niin että hädin tuskin ennätin töihin. Ja vieläkin jäi lukematta, mitä se markiisi lopulta teki. Mutta kyllä se sai sen Clarencen, muistan vanhastaan.

Olen lukaissut pari George MacDonaldin kirjaa. Kirjastosta kyselin lisää, ja vielä kolmas on suomeksi olemassa. Kaikkiaan skotti on kirjoittanut viitisenkymmentä teosta, jotka ovat kadonneet tai hävinneet ajan myötä. Kirjailija oli kristitty ja päähenkilö kirjoissa on rehti ja suorasukainen kalastaja, oikeastaan markiisi. Minua miellyttää lukea tuollaisista ihmisistä, jotka uskaltavat sanoa ajatuksensa, mutta eivät ole tyhmiä. Heihin on mukava samaistua.

Tapasin Arin vanhemmat taksia odottamassa sairaalan edessä, kun menin Arin luo. He olivat olleet Arin luona käymässä. Sisällä oli Arin veli, eli tänään oli kova liikenne Arin huoneessa. Ari itse oli luonnollisesti jo vähän väsähtänyt, mutta kuumetta ei ollut. Hoitajat eivät ennättäneet kertoa verikokeiden tuloksista, mutta soitan sinne myöhemmin tänään.

Kävin kaupassa, ja onnistuin haalimaan kassikaupalla ruokatavaraa. Kaikki tuntui olevan kotona lopussa. Kasseja kertyi lopulta kolme isoa, kaksi pientä sekä säkillinen vessapaperia. Minulle ei ole koskaan tuottanut ongelmia selvitä kotiin isonkaan lastin kanssa, jos vain pyörä on mukana. Ei nytkään.

Lastasin tavarat pyörään. Luulin, että joudun kävelemään, mutta hyppäsin kuitenkin satulaan ja annoin pollen ravata. Oli myötätuuli ja raskas lasti, joten pääsin hyvään vauhtiin. Onneksi ei tarvinnut pysähtyä kertaakaan tien ylityksissä. Matkalla laitoin viestin Terolle: "Tule takaovelle!" Tero riisui pollen eväistä, sillä itselläni oli kädet puuduksissa, kun polle teutaroi sen verran.

Hain sormukseni kultasepältä, ja ne vasta ovat hienot! Kiillotus, kavennus ja yhteen liittäminen. Tunsin itseni alastomaksi ja turvattomaksi ilman vihki- ja kihlasormustani. Luultavasti kukaan muu ei niitä huomaa kuin minä itse, mutta minulle ne ovat merkki sitoutumisesta ja yhteen kuulumisesta Arin kanssa. Ne kertovat muillekin, että olen varattu. Sormuksilla voi olla yllättävän suuri merkitys, näköjään.

Tämän päivän tekstin pätkä Chambersin kirjasta kertoo kuuliaisuudesta:
"Lähetyssaarnaajan päämäärä on tehdä Jumalan tahto; ei olla hyödyllinen eikä voittaa pakanoita; hän on hyödyllinen ja voittaa pakanoita, mutta se ei ole hänen päämääränsä. Hänen päämääränsä on tehdä Herransa tahto."

Tuo Herran tahdon tekeminen tapahtuu niin, että saan olla hänen käytettävissään. Hän valmistaa teot minua varten, ja hän johtaa minut niihin. Jos ja kun minä haluan vaeltaa hänen tahdossaan, minä teen hänen tahtonsa ilman, että minun tarvitsee ajatella sitä erityisesti. Kuljen hänen askelissaan. Jos ja kun astun harhaan, hän ohjaa minut oikealle tielle nimensä kunnian tähden.

Iltateen aika. Hyvää yötä, Jeesus myötä, hyvä lukijani!